Työntekijät tutuksi: Sandesh Roberts

Seuraavaksi seurakuntamme työntekijöitä esittelevässä sarjassa esittäytyy kansainvälisen ja maahanmuuttajatyön pastorimme Sandesh Roberts.

Kansainvälisen ja maahanmuuttajatyömme pastori Sandesh Roberts syntyi Intiassa 50 vuotta sitten. Lapsuus piirtyy hänen mielessään positiivisena. Vanhemmat olivat aidosti uskovia kristittyjä ja samaan perheeseen ja talouteen kuuluivat myös sedät ja tädit. Vaikka olot olivat vaatimattomat, ruokaa ja muuta tarpeellista riitti aina kaikille noin viidelletoista asukkaalle.

Ennen Sandeshin syntymää hänen isänsä näki näyn, että heille oli syntymässä poika, joka on Jumalan viesti maailmalle. Tästä juontui lapselle annettu etunimi Sandesh, joka tarkoittaa hindiksi viestiä. Koulussa nimen vuoksi myös kiusattiin ja Sandesh esittäytyikin pitkään uusille ihmisille Sandyna. ”Myöhemmin tiesin, mitä Jumalan suunnitelmassa oli. Kun muutin Suomeen ja tulin kansainvälisen työn pastoriksi, Jumalan tarkoitus selvisi yhä enemmän”, Sandesh muistelee isänsä näkyä.

”Palvelemme perheenä”

Sandesh kertoo olevansa tavallinen mies, joka rakastaa Jumalaa ja ihmisiä. Hänelle on erityisen tärkeää aika perheen kanssa. Puolisoaan Merviä Sandesh kuvailee ihmeelliseksi naiseksi, joka tekee paljon työtä koko sydämestään. Mervi työskentelee koordinaattorina Jyväskylän kaupungin vapaaehtoistoiminnan palveluissa Vaparissa. Lapsista nuorin, Martin, on vielä koulussa. Tyttäret Sheryl ja Sharon ottavat jo askeliaan aikuisuuteen. ”Sharon aloitti juuri raamattukoulussa Keuruulla. On isälle suuri kiitosaihe, kun lapsi kasvaa tuolla polulla ja Jumalan läsnäolossa”, Sandesh kertoo ilahtuneena.

Mervin ja Sandeshin periaatteena on ollut alusta asti palvella Jumalaa niin avioparina kuin perheenä. Lasten kanssa on pidetty kiinni samasta periaatteesta. Kokoukseen lähdettiin joka sunnuntai, vaikka ne olivat aikaisin ja kestivät pitkään. ”Lapset ovat tottuneet siihen. Loma-aikanakin he halusivat vielä tänäkin vuonna mennä kokoukseen, vaikka johonkin toiseen seurakuntaan. Se on rakennettu sisimpään ja kuuluu sunnuntaina asiaan”, Sandesh iloitsee.

Sandesh kuvailee heidän lapsillaan olevan kaksi kotia – oma koti ja kirkko. Perheen nuoriso tykkää osallistua kansainvälisen toiminnan lisäksi Youth-iltoihin ja Tukikohtaan sekä palvella muun muassa av-tiimissä ja tulkkauksessa. Aina ei lähteminen ole helppoa, mutta periaatteesta pidetään kiinni. ”Tällainen periaate on, että mennään, niin silloin mennään, Mervi sanoo”, Sandesh siteeraa suuresti arvostamaansa vaimoaan ja kuvailee puolisoaan tosi Jumala-keskeiseksi naiseksi, joka haluaa palvella seurakuntaa. Systemaattinen esimerkki arjen uskosta näkyy myös päivittäisissä iltarukouksissa jo aikuisikäisten lastenkin kanssa. Sandesh kertoo myös antamisen ja uhraamisen esimerkki periytyneen.

Ihmeitä Intiassa

Sandeshin ja Mervin matka tähän pisteeseen on ollut monien ihmeiden ja johdatuksen summa. Tultuaan uskoon Sandesh opiskeli raamattukoulussa Intiassa. Tämän hän koki selvänä Jumalan johdatuksena ja samalla Jumala vahvisti kutsua työhönsä. Intiassa pastoreita ei arvosteta, eikä heidän taloudellinen tilanteensa ole hyvä. Silti Sandesh koki haluavansa vastata Jumalan kutsuun ja tehdä työtä koko sydämestään. Raamattukoulu antoi hyvän pohjan työhön, kun eri puolilta maailmaa saapuneet Assemblies of Godin opettajat tarjosivat laadukasta opetusta.

Mervi puolestaan oli tullut lähettinä Intiaan, ja ihmeen kautta heidän tiensä kohtasivat. Sandesh oli alkuun tulkkina ja apuna läheteille. Vähitellen pariskunta tutustui ja vuonna 2001 he menivät naimisiin. Tyttäret Sharon ja Sheryl syntyivät Intian vuosien aikana. Nuoremman tyttären täytettyä vuoden lapsen sydämessä havaittiin reikä. Intiassa lääkäri kertoi leikkauksen olevan tarpeen. Mervi päätti vielä matkustaa Suomeen, jossa myös todettiin leikkaustarve, mutta ohjeistettiin ensin seuraamaan tilannetta pari-kolme vuotta. Leikkaus tehtäisiin vasta neljävuotiaana.

Robertit olivat perustaneet äskettäin Intiaan uuden seurakunnan ja työ oli vasta alkuvaiheessa. Lapsen terveystilanne kuitenkin johti päätökseen muuttaa Intiasta Suomeen. Kuusivuotias seurakunta yhdistettiin toisen seurakunnan kanssa ja työ eteni toisten työntekijöiden jatkamana.

Suunta Suomeen

Muutto Suomeen toukokuussa 2007 oli melko helppo. Sandeshilla oli jo takana useampi vierailu Suomessa ja uusi kotimaa tuntui aika hyvältä. Suomalainen selkeä järjestys ja helpot systeemit samoin kuin korruption puuttuminen miellyttivät häntä. Sandesh tykkäsi myös suomalaisista ihmisistä. Suomalainen sää oli – ja on edelleenkin – haaste. Sandesh tosin toteaa pitävänsä enemmän kylmästä kuin kuumasta. ”Ostan aina hyviä kunnon vaatteita ja lisäksi täytyy olla kunnon kengät, etteivät varpaat palellu”, lukuisista Suomen talvista selvinnyt maahanmuuttaja opastaa.

Perheen muutettua Suomeen kävi ilmi, että oli tapahtunut ihme. Lääkärit totesivat, että Sheryl ei tarvitsekaan enää leikkausta, ainoastaan tilanteen tarkastamisen 15-vuotiaana. Lääkärikin myönsi, että Jeesus on parantanut lapsen. Myös jälkitarkastus osoitti, ettei sydämessä ole enää mitään vikaa.

Sandesh opiskeli alkuun suomea ja suoritti Isossa Kirjassa lyhytkursseja. Sittemmin silloinen seurakuntamme johtava pastori Vesa Pylvänäinen sekä vanhimmat Matti Kangasojan johdolla pyysivät häntä seurakuntamme kansainvälisen ryhmän pastoriksi, missä tehtävässä Sandesh aloitti tammikuussa 2009. Tuota ennen JICF pyöri vapaaehtoisvoimin Lea Teinirannan (nyk. Hämäläinen) johdolla, mutta työn kasvu edellytti seurakunnalta selkeää taloudellista panostusta pastorin tehtävään.

Nyt kolmentoista vuoden jälkeen Sandesh kertoo nähneensä Jumalan työtä. Kansainvälisen työn kautta on tullut lukuisia henkilöitä uskoon ja heistä suuri joukko on käynyt kasteella seurakunnassamme. Työssä on vuosien aikana ollut mukana keskisuuren suomalaisen seurakunnan verran ulkomaalaisia.

”Tykkään hommasta paljon. Näen Jumalan johdatusta tähän päätymisessä, vaikka Sherylin sairaus toikin meidät Suomeen”, Sandesh toteaa. Työ kansainvälisessä porukassa vaatii joustavaa sukkulointia kulttuurien ja ajatusten välillä. Hyvää pohjaa tähän hän saa kotoa, jossa perheen kanssa puhutaan sekaisin suomea, englantia ja hindiä. ”Kaikki kielet on sekaisin. Asiat sanotaan sillä kielellä, mikä tulee helpommin ulos”, Sandesh nauraa. Tyttärilleen Sandesh voi puhua äidinkieltään hindiä, vaikka lapset vastaavatkin hänelle suomeksi. Väärinymmärryksiä kielen kanssa tulee edelleen silloin tällöin kotonakin, mutta niistä selvitään keskustelemalla.

Sandeshin harrastukset ovat varsin suomalaisia. Hän nauttii luonnossa olemisesta ja tänäkin syksynä perheelle tuli kerättyä runsaasti marjoja. Kalastuksesta Sandesh pitää erityisesti päästessään pilkille iäkkäämpien seurakuntalaisten kanssa. Heiltä hän kertoo oppineensa paljon. Rentoutuskeinosta käy myös rakentaminen, muun muassa ulkokeittiön väsääminen kahdestatoista ilmaisesta parvekkeen ovesta. ”Se on sama kuin ihmisistä – mikä ei kelpaa muille, kelpaa minulle”, Sandesh hymähtää ja kertoo löytävänsä usein hyödyllisiä aarteita roskalavalta.

Tehdään työtä yhdessä

Työnsä ytimenä Sandesh näkee jokaisen ihmisen sieluna, Jumalan ihmeenä. Heillä on erilaisia lähtökohtia, eri kielet ja kulttuurit. Jumala on kuitenkin heidät jokaisen tehnyt ja asettanut tahtonsa heihin. Pastorina hänen tehtävänsä on linkittää heitä Jumalan kanssa. Ihmiset kaipaavat Jumalaa ja toinen toistaan, seurakunnassa tehtävänämme on rakentaa siltoja. ”Kielierot voivat aiheuttaa ongelmia, mutta sydämen on oltava avoin ja rakastava. Ihmiset ajattelevat eri tavalla ja ovat vapaat tulkitsemaan asioita, miten haluavat, emme voi pakottaa heitä”, Sandesh muistuttaa ja korostaa, että tärkeintä on Jumalan kanssa oleminen. Martta teki paljon töitä, Maria oli Jeesuksen kanssa. ”Jumala tekee työtä, minä olen vain välikappale. Me teemme mitä voimme, muu on Jumalan käsissä”, Sandesh kiteyttää.

Sandesh unelmoi, että ihmisiä tulee uskoon ja kasvaa uskossaan. Seurakuntaa hän haastaa havaitsemaan muutoksen, jonka keskellä elämme. Monikulttuurinen maailma tulee koko ajan lähemmäksi, Suomi ei ole enää samanlainen kuin viisitoista vuotta sitten. Lähetyskenttä on lähempänä kuin koskaan. ”Länsimaat ovat tehneet paljon lähetystyötä maailmalle. Enää ei tarvita viisumia, kielitaitoa tai uuden kielen opiskelua – tarvitsee vain avata ovia muualta tänne tulleille”, Sandesh kuvailee.

On tärkeää tehdä työtä yhdessä ja viisaudella. Näyn on oltava selkeä, että uudet tulokkaat kasvavat Jeesuksessa. Työ on samanlaista kuin Suomessa kasvaneiden kanssa. Toiminnan ei tarvitse olla erikoista ja osallistumisen kynnys pidetään matalana. Tärkeitä ovat luonnolliset kohtaamiset. Sandesh kannustaakin jokaista juttelemaan rohkeasti eri kulttuurien edustajille niin kirkolla kuin muualla arjessa. ”Kohtaa, kutsu kahville, tutustu perheenä, tarjoa tekemistä ennen kaikkea lapsille ja nuorille”, hän antaa esimerkkejä. Suomenkieliset ovat myös lämpimästi tervetulleita sunnuntai-iltapäivän kaksikieliseen jumalanpalvelukseen.

Ensimmäinen maahanmuuttajasukupolvi kasvaa isojen haasteiden keskellä, toinen sukupolvi jo tässä uudessa kulttuurissa. Sandesh kertoo olevansa enemmän huolissaan toisesta sukupolvesta, joilla ei ole selkeää kasvupaikkaa seurakunnassa tai yhteiskunnassa. Taustoissa voi olla paljon vaikeita tilanteita ja perhekulttuurin erot suomalaisiin perheisiin nähden suuret. Lapset usein oppivat myös suomen kielen vanhempiaan paremmin, mikä voi aiheuttaa ristiriitoja ja roolien epätasapainoa perheissä.

Intia on Sandeshin sydämessä edelleen. Siellä on paljon läheisiä ihmisiä, siellä on oma kieli ja kulttuuri. Yhteistyö Intian suuntaan jatkuu eri muodoissa, mutta Sandesh ja Mervi pitävät vielä avoimena ajatusta, josko Jumala vielä joskus lasten aikuistuttua avaisi heille työtä Intiassa. ”Rukoillaan Intian puolesta yhdessä. Politiikassa on nyt mukana hindufundamentalisteja, jotka haluavat Intian hindumaaksi 2035 mennessä”, Sandesh pyytää.

Terveisinään seurakunnalle Sandesh kehottaa nauttimaan Jumalan antamasta elämästä. Hän myös muistuttaa olevansa osa suomalaisia ja haluavansa tulla osaksi Suomea – on se sitten puutarhassa rakennusprojektissa tai kahvikupin ääressä tutuessa toisiimme. ”Rakennetaan yhdessä tämän seurakunnan historiaa – Taivaassakin olemme yhdessä.”

Lue sarjan aiemmat osat

Työntekijät tutuksi: Sirpa Malin
Työntekijät tutuksi: Riikka Siltala
Työntekijät tutuksi: Tuomo Lehtimäki
Työntekijät tutuksi: Lauri Mäkinen
Työntekijät tutuksi: Esa Hyvönen