Työntekijät tutuksi: Tuomo Lehtimäki 

Seurakuntaamme on tullut viime vuosien aikana useampi uusi työntekijä, joihin tutustuminen on ollut hidasta pandemian rajoittaessa kohtaamisen mahdollisuuksia. Useat seurakuntalaiset ovatkin toivoneet pääsevänsä kurkkaamaan työntekijöidemme arkeen ja kuulemaan, mitä heidän elämäänsä kuuluu työtehtävien lisäksi. Kolmantena sarjassa esittäytyy seurakuntapastorimme Tuomo Lehtimäki, joka aloitti tehtävässään huhtikuussa 2021.

”Isä, puoliso, lähetystyöntekijä, pastori, siinä järjestyksessä varmaan…” Näin määrittelee roolinsa seurakuntapastorimme Tuomo Lehtimäki. Tuomo on isä Sagalle (19), Danielille (18) ja Lidialle (11) sekä puoliso Kirsille. Ydinperheestä tuli tiivis yksikkö lähetystyövuosien aikana. ”Silloin kasvettiin yhdessä, tehtiin kaikkea yhdessä, oltiin perheenä kasassa”, Tuomo kertoo.

Tuomo ja Kirsi lähtivät lähetyskentälle 27-vuotiaina ja kasvoivat aikuisuuteen lähetystyövuosina. Myös lapset ovat kasvaneet merkitykselliset vuotensa Thaimaassa. Kansainvälinen kasvuympäristö on jättänyt pysyvän leiman heihin ja vienyt Sagan opiskelemaan Alankomaihin. Daniel ja Lidia asuvat vielä kotona Kuikassa, mutta myös heidän elinympäristönsä ja ystäväpiirinsä on hyvin laaja ja kansainvälinen.

Erikoissairaanhoitajan koulutuksen saanut Kirsi työskenteli kaksitoista vuotta lähetystyöntekijänä, opetti raamattukoululla ja toimi Fidan lapsityön neuvonantajana. Nykyään sosionomiksi opiskeleva Kirsi työskentelee maahanmuuttaneiden ohjaus- ja neuvontapalvelussa.

Kirsi ja Tuomo ovat lähetyskentällä olleet aina toistensa lähimmät työkaverit. Olipa kyse kumman tahansa työstä, he pohtivat ja pureskelevat asioita yhdessä. ”Ollaan toistemme työparit niin työssä kuin perhe-elämässä. Perhe ja työ nivoutuivat kentällä yhteen, roolit on jaettu tasaisesti kotitöitä myöten”, Tuomo kuvailee, ja täsmentää välittömästi, että ”en osaa kyllä laittaa yhtään ruokaa, oikeasti.” Tarvittaessa Tuomo saa valmisteltua pöytään jotain syötävää Kirsin palatessa kotiin pitkän päivän jälkeen. Ruokalistalla on tällöin joko makaronijauhelihamössöä tai bravuurina valmiin kebabin haku ja riisin keitto.

Harrastuksikseen Tuomo mainitsee lukemisen, erityisesti jännityskirjallisuus auttaa nollaamaan aivoja. ”Ensi kesänä haluaisin päästä pelaamaan enemmän golfia. En ole siinä mikään hyvä, mutta keskittyminen tekemiseen toimii hyvänä pääntyhjennyshetkenä”, kesäsäitä kaipaileva Tuomo jatkaa. Liikunta – ”tällä iällä siis lähinnä kävely”, Tuomo tarkentaa nauraen – on osa arkea muutenkin. Kodin ympärillä oleva luonto tarjoaa siihen hyvän ympäristön.

Rekkakuskista lähetystyöntekijäksi

Tuomo kasvoi uskovaisen kodin lapsena. Avioitumisen aikoihin hän kuitenkin kuvailee olleensa lähinnä tapakristillinen. ”Naimisiin mennessä Kirsillä oli meidän perheen hengellinen johtajuus ja näky lähetystyöstä. Hän oli kasvanut sen näyn kanssa”, Tuomo kuvailee.

Armeijan jälkeen Tuomo ajoi vuoden ajan rekkaa Euroopassa. Seurustelun alkaessa Kirsi oli juuri tehnyt työsopimuksen Englantiin ja Tuomon oli määrä muuttaa vakituisesti Saksaan töiden takia. Varsin nopeasti he kuitenkin totesivat etäjutun toimimattomaksi ja päätyivät yllättäen muuttamaan maaseudulle Kuikkaan.

Muutos oli monella tapaa suuri. Kun appivanhemmat tulivat hakemaan Helsingissä kasvanutta ja Euroopassa rekkaa ajanutta Tuomoa junalta talvella, hän hyppäsi junasta shortseissa ja ensimmäisenä edessä oli pysähdys vaatekauppaan. Tuomo siirtyi ajamaan rekkaa Kirsin isän yritykseen ja teki ensimmäisiä työpäiviään 30 asteen pakkasessa, kun entinen pomo soitti ja tarjosi vielä yhtä keikkaa Tsekkeihin. ”Hänelle siellä metsässä palellessani totesin, että tämä muutto saattoi olla vikatikki”, Tuomo muistelee.

Elämä Kirsin sukujen mailla alkoi löytää uomansa. Muutokset ulottuivat maantiedettä syvemmälle. Keväällä 2003 Kirsi sai tuotua Tuomon Jyväskylään lähetyskonferenssiin, jossa kuultu Askeleet lähetystyöhön -kanava käynnisti merkittävän prosessin. Jo kotimatkalla mielessä pyöri kysymys ”jos me lähdettäis lähetystyöhön, niin entäs koirat?”.

Kahdessa viikossa tapahtui paljon: Pyhällä Hengellä täyttyminen ja samalla Tuomon saama lähetyskutsu. Kesällä Lehtimäet lähtivät kuukaudeksi tutustumaan Thaimaahan ja pohtimaan, voisiko siellä elää. Matka jatkui Ison Kirjan peruskurssille, jossa vietetyn vuoden aikana he tutustuivat hyvin useisiin jyväskyläläisiin – muun muassa Tedderin Samueliin ja Helenaan.

Seuraava askel oli lähetyslinja, jonka johtajan toimi jyväskyläläinen Jorma Saarinen. Valintaprosessi oli tiukka ja raamattukoulutuksen puute meinasi kaataa suunnitelmat. Lehtimäet pääsivät mukaan, mutta Jorma sanoi laittaneensa ”päänsä pantiksi”, että Tuomolla on BA-tutkinto suoritettuna ennen kentälle lähtöä. Työntäyteisen vuoden lopuksi lähetyslinja oli suoritettu ja BA-opinnot koossa. Myöhemmin raamattuopinnot jatkuivat työn ohessa MA- ja Mdiv-tutkintoihin asti.

Korjaamopäälliköstä pastoriksi

Lehtimäet työskentelivät kolme hyvin erilaista työkautta Thaimaassa. Tuomon työssä tärkeintä oli raamattukoulutyö ja oppilaiden hengellisen kasvun tukeminen. Opettamista Tuomo kuvailee intohimokseen – vuorovaikutus, Raamatun tutkiminen ja vaikeiden kysymysten pohtiminen yhdessä innostavat. Opetustyö Indonesiaan jatkuu edelleen viikon vuodessa.

Lähetysjaksojen välivuodet Suomessa Tuomo koki hankaliksi. Oman paikan löytäminen ja sopeutuminen oli vaikeaa. Viimeisen työkauden jälkeen Suomeen palatessaan Lehtimäet tiesivät tulevansa kotimaahan pidemmäksi aikaa, koska tavoitteena oli saada vanhemmat lapset elämän alkuun. Tällä kertaa sopeutuminen onkin ollut tasaisempaa. Tuomo kuitenkin koki olevansa työjakson jälkeen henkisesti aika loppu. Olikin hyvä mennä Suomessa töihin seurakunnan ulkopuolelle, tällä kertaa korjaamopäälliköksi.

Jyväskylän syksyllä 2020 järjestämät Helluntaiseurakuntien valtakunnalliset Syyspäivät olivat merkityksellinen askel kotiutumisprosessissa. ”Kirsi vahingossa lupasi meidät mukaan vastuuseen”, Tuomo naurahtaa. Tapahtuman ilmapiiri teki vaikutuksen. ”Vaikka paikalla etätapahtumassa olivat vain sisällöntuottajat, mietin, voiko työ olla tämmöistäkin. Ilmapiiri oli niin erilaista kuin se, mistä ponnistettiin”, Tuomo muistelee. Myös kirkon parkkipaikalla käyty keskustelu Karppisen Kennethin kanssa rohkaisi ja alkoi syntyä ajatus, että paluu hengelliseen työhön voisi olla mahdollinen lähitulevaisuudessa.

Kun sitten vuoden lopussa tuli yllättävä tieto Kennethin siirtymisestä Keuruulle, syksyn mittainen prosessi sai seuraavan vaiheen. Jyväskylään avautunut pastorin paikka tarjosi tilaisuuden rukoillen harkita, olisiko tämä hänelle tarkoitettu tehtävä, vai olisiko tarkoitus lähteä takaisin kentälle. Kun Tuomo tuli valituksi, uuteen vaiheeseen oli helppo astua.

”Vastaanotto ja ilmapiiri seurakunnassa on ollut tosi hyvä. Näin kymmenen kuukauden jälkeen kuherruskuukausivaiheen pitäisi olla teorioiden mukaan mennyt, ja edelleen tuntuu samalta”, Tuomo myhäilee kokemustaan seurakunnastamme. Hyppäyksen monta kertaa isompaan seurakuntaan Tuomo on ottanut kasvun haasteena. Nykyinen tehtävä tarjoaa kasvualustan laittaa kaikki opintojen ja lähetystyövuosien aikana opittu käytäntöön.

”Iso haaste on ollut se, että olemme eläneet koko vuoden poikkeusaikaa. Ihmiset eivät ole tulleet niin tutuiksi kuin olisin halunnut”, Tuomo toteaa. Epätavallinen arki etätyöskentelyineen on jättänyt jälkensä. ”Olisin paljon enemmän halunnut tavata ihmisiä aulassa. Aula on minulle kirkon tärkein huone – ne kohtaamiset siinä”, Tuomo korostaa.

Lehtimäkien arki ei Tuomon uuden työn myötä paljon muuttunut. Lapset olivat jo koulussa kaupungissa, kauppareissut suuntautuivat Palokan marketeille. ”Tykkään asua tuolla, missä on omaa rauhaa ja saa puuhastella. Siellä on kaikki tarvittavat työkalut, jos tekee mieli puuhastella jotain. Omalla pihalla koira ja kanat saa juoksennella vapaana”, Tuomo tunnelmoi, ja kuvailee arjen mittakaavan muuttumista: ”Bangkokissa asuimme jatkuvan asutuksen keskellä, silti matka keskustaan saattoi kestää kolme tuntia. Kuikasta olemme keskustassa kahdessakymmenessä minuutissa”.

Rationaalisen miehen haaveet

Tuomon tärkein haave tulevaisuudelle tiivistyy yhteen asiaan: että saisi lapset maailmalle hyvistä ja turvallisista lähtökohdista. Oman tulevaisuuden suhteen on haaveena päästä joskus vielä ulkomaille tekemään jotain. Tähän ei ole vielä sen kummempaa ajatusta tai suunnitelmaa olemassa, mutta koko perheeseen istutettu kansainvälisyys vetää yhä maailmalle.

”Olen huono haaveilemaan, olen pikemminkin tosi rationaalinen.” Yksi erityishaave löytyy – Tuomo haluaisi joskus käydä Japanissa. ”Olisin myös aina halunnut osata piirtää, mutta senkin taidon haluaisin suoraan käsiin, en todellakaan aio siihen panostaa. Tässä on sitä samaa kuin bassonsoittoharrastuksessani. Kun soitto ei ekalla kerralla onnistunut, niin olkoot sitten”, Tuomo kuvailee päättäväistä luonnettaan.

”Seurakuntamme osalta haaveilen, että saisin olla tukemassa ihmisiä hengellisessä kasvussa. Haluaisin nähdä ihmisiä, jotka löytävät oman kutsunsa palvella seurakunnassa ja palvella Jumalaa. Se on hieno juttu, kun hengelliset lamput syttyvät ihmisten elämässä ja saa olla varustamassa eteenpäin”, Tuomo innostuu. Hän toivoo lisää mahdollisuuksia opettamiseen ja koulutusprosesseihin, ja unelmoi näkevänsä elämää muuttavia prosesseja ihmisten elämässä.

Terveisinä seurakuntalaisille Tuomo haluaa oman kokemuksensa pohjalta muistuttaa, että tapakristillisyydestä, puurtamisesta ja suorittamisesta voi päästä eroon, kun saa oikeasti kohdata Jumalan läsnäolon ja löytää oman kutsun. ”Se on niin monin kerroin parempaa! Kunpa jokainen seurakunnassamme saisi kokea merkityksellisyyden siinä, kun Jumala kohtaa ja löytyy henkilökohtainen kutsu – ei tehtävän ja suorittamisen kautta, vaan henkilökohtaisena tapana olla lähellä Jumalaa.”

Lue sarjan aiemmat osat

Työntekijät tutuksi: Lauri Mäkinen
Työntekijät tutuksi: Esa Hyvönen