Työntekijät tutuksi: Lauri Mäkinen
Seurakuntaamme on tullut viime vuosien aikana useampi uusi työntekijä, joihin tutustuminen on ollut hidasta pandemian rajoittaessa kohtaamisen mahdollisuuksia. Useat seurakuntalaiset ovatkin toivoneet pääsevänsä kurkkaamaan työntekijöidemme arkeen ja kuulemaan, mitä heidän elämäänsä kuuluu työtehtävien lisäksi. Toisena sarjassa esittäytyy uusin työntekijämme, suntio Lauri Mäkinen, joka aloitti tehtävässään joulukuussa 2021.
Seurakuntamme – ja mitä ilmeisimmin koko herätysliikkeemme – ensimmäisen suntion, Lauri Mäkisen ja hänen puolisonsa Enjan perheeseen kuuluvat lapset Samuel (9), Aaron (6) ja Ellen (4). Vilinää perheeseen on luvassa lisää keväällä, kun Mäkisten neljäs lapsi syntyy.
Nyt kolmekymppiset Lauri ja Enja tapasivat toisensa noin 14-vuotiaina Juhannuskonferenssissa Keuruulla. Perhe on Laurille elämää ja arkea tasapainottava tekijä. Toimintaterapeuttina työskentelevän Enjan kanssa roolit kotona ovat vaihdelleet. Välillä Enja on ollut kotona lasten kanssa ja Lauri töissä, toisinaan Laurin etätyö on mahdollistanut arjen pyöritystä ja Enja on voinut panostaa omiin töihinsä. Nyt taas on Enjan vuoro olla kotona, mikä mahdollistaa myös suntion epätyypilliset työajat.
Perheen arjessa lapset saavat vaikuttaa yhteisiin puuhailuihin. Usein katsotaan yhdessä lasten suosikkiohjelmaa televisiosta tai tehdään hamahelmitöitä sitä tahtia, että uusia helmiä haetaan kaupasta parikin kertaa viikossa. Lauri on myös valmentanut poikien nappulaliigaa, ja nyt yhteisenä harrastuksena on pelikerho Samuelin kanssa. Arkisen tohinan keskellä Laurin ja Enjan illat päättyvät usein saunan lauteille, jossa lasten nukahdettua on mahdollisuus rentoutua ja käydä asioita läpi yhdessä.
Jumalan koulussa
Lauri kertoo vaihtaneensa alaa jo kolme kertaa. Työtehtävissä ovat toistuneet teemat, joita hän tunnistaa juuri alkaneesta suntion pestistään. Lähihoitajana kantoi mahdollisuus olla tukena ja auttaa toisia. Teknologia-alalla taasen asiakkaalle näkyvän työn osuus vaati taustalle monia näkymättömiä suunnittelu- ja toteutusvaiheita.
Ohjelmistotekniikan insinööriopintojensa aikana ja jälkeen Lauri päätyi projektihallinnan tehtäviin. ”Se meni vähän pieleen, kun lähdin opiskelemaan yhtä, ja päädyin tekemään toista”, Lauri kertaa naureskellen. Työ oli kiinnostavaa ja monipuolista. Lauri kuitenkin koki Jumalan puhuvan, että työ pitäisi jättää.
”Olin vaan, että ai jaa… Enjalle laitoin tekstaria, että nyt tuli tämmöinen. Enja vastasi, että ’joo, mä tiedän jo’. Hänelle oli profetoitu asiasta jo pari vuotta sitten, ja hän oli kantanut asiaa rukouksissa”, Lauri ihmettelee. Isä-Markku opasti noissa vaiheissa, että ”ei auta mennä availemaan ovia, joita Jumala ei ole avannut”. Lauri jatkoi töitään, mutta mietti, milloin tehtävästä tulisi irrottautua.
Viime keväänä Laurin solussa rukoiltiin ja keskusteltiin, miten pastoreiden jaksamista voisi tukea ja minkä taakan heiltä voisi ottaa pois – ”jos edes pari tuntia jostain viikosta”. Samaa he pohtivat kesälomien jälkeen. Pari viikkoa ennen suntion hakuilmoituksen julkaisua eräässä rukoushetkessä oli kyselty Laurilta, olisiko hän valmis auttamaan, kun Esan ajasta menee paljon muuhun kuin johtavan pastorin tehtävään. ”En vastannut mitään”, Lauri muistelee.
Sitten suntion tehtävä ilmoitettiin avoimeksi. Oli haastavaa miettiä, mitä suntio tarkoittaa. Työnkuva oli laaja ja tehtäviin kuului paljon sellaista, mistä Lauri ei tiennyt mitään. ”Juttelin Esan kanssa ja luettelin nämä ’tästä en tiedä mitään, ja tästä ja tästä’, mutta jäin rukoilemaan, mitä teen”, Lauri avaa syksyn pohdintojaan. ”Lopulta päätin hakea. Tässä on nyt yksi ovi, joka joko avataan tai suljetaan, mutta menen nyt koputtamaan”, hän muistelee isänsä ohjeeseen viitaten.
Iso kysymys oli perheen talous. Mäkiset olivat sitoutuneet oman kodin rakennusprojektiin ja perheen arjen kestävyys mietitytti. Jumala kuitenkin antoi Laurille selkeän lupauksen, että hän pitäisi heistä huolen myös taloudellisesti. ”Olin oman elämäni rakentanut siihen, että voin hoitaa kaiken itse. Oli tosi haastavaa myöntyä Jumalan lupaukseen, että tämä homma toimiikin niin, että Jumala antaa kaiken”, kertaa Lauri prosessin kivuliasta puolta. Oli vaikeaa luottaa Jumalaan, kun oli epäterveesti oppinut luottamaan itseen ja omaan tekemiseen. ”Olin rakentanut elämää omilla ehdoilla. Nyt Jumala halusi rakentaa sellaista, mitä ei omin käsin voi rakentaa tai omilla aivoilla ajatella”, Lauri selittää.
Vapaaehtoistyö jatkuu
Seurakunnassa Lauri on palvellut pitkään AV-tiimissä. Nuorempana oli hienoa saada ensimmäinen vastuutehtävä nuorteniltojen valotekniikan parista. Iän ja uskonelämän kasvun myötä seurakunnalliset palvelutehtävät ovat saaneet syvempiä hengellisiä merkityksiä.
Työpaikka seurakunnassa tuo Laurille uuden merkityksen vapaaehtoistyölle. Saatat nähdä häntä edelleen pääsali Alfredin AV-aitiossa ja lapsityössä. Omien lasten myötä Laurin sydämelle nousi muun muassa seurakunnan pyhäkoulutyö, jonne hän on tuottanut innokkaan vastaanoton saaneita Minecraft-pyhiksiä.
Alakoululaisten pelikerhon juuret juontavat Laurin omiin varkkiaikoihin, jolloin varkki-illassa pääsi pelaamaan. ”Se oli kivaa tekemistä yksinkertaiseen teinin mieleen – se juttu, että voidaanko me seurakunnassa tosiaan tehdä tätä”, Lauri kuvailee. Koululaisten kerhoilla on sama yksinkertainen ajatus: että lapset kokoontuisivat kirkolle, tutustuisivat toisiin saman ikäisiin ja samoista asioista kiinnostuneisiin lapsiin. Yhteisen tekemisen ja hauskanpidon lisäksi kerhossa on aina myös hartaushetki.
Peli-iltojen yhteydessä Lauri on myös järjestänyt vanhempainiltoja pelimaailman ilmiöistä ja asioista, jotka voivat olla vieraita ja haastavia niille vanhemmille, jotka eivät itse pelaa. Lapset viettävät merkittävän osan päivästään pelimaailman äärellä. Samaan tapaan kuin lapsen peliä mennään katsomaan kaukalolle, myös tietokone- ja konsolipelaamisesta olisi hyvä keskustella lasten kanssa. ”Lapset haluavat tehdä yhdessä asioita myös pelimaailmassa ja näyttää, mitä ovat saaneet aikaan”, Lauri muistuttaa. Vanhempainilloissa voidaan myös avartaa ymmärrystä pelien kulusta ja siten purkaa turhia jännitteitä. ”Sitten ymmärretään, miksi peliä ei voi keskeyttää just sillä hetkellä – eihän kukaan hae lasta jalkapallokentältäkään pois kesken rankkarikisan”, Lauri konkretisoi.
Valmiina palvelemaan
Suntiona Laurin työnkuvaan kuuluvat kiinteistönhuollon ja kirkkopalveluiden monipuoliset tehtävät. Näin talvella kirkon piha-alueen ylläpito lumitöineen ja hiekoituksineen vie aikaa. Kirkollisten toimitusten valmistelu puolestaan saattaa alkaa ennakkosuunnittelusta paljon ennen tapahtumapäivää. Tapahtumapäivänäkin suntion tehtävät voivat viedä pitkän päivän alkaen lipun salkoon nostamisesta ja päättyen tilojen siistimiseen ulko-oven sulkeuduttua ja juhlaväen poistuttua. Tärkeä osa työtä on vapaaehtoistiimien kokoaminen ja toiminnan organisointi.
Laurin tavoitteena on mahdollistaa seurakunnan tilojen sujuva ja monipuolinen käyttö. Hän haluaa suunnitella ja kehittää järkeviä toimintatapoja, jotta vapaaehtoistyöntekijöiden työ olisi mielekästä. Työn mahdollistamiseen kuuluu esimerkiksi se, että kaapissa on riittävästi ehtoollisleipää ja lumitiimille on tarjolla hiekkaa, sepeliä ja lumilinkoon bensaa.
Laurille ihmisten kanssa tekeminen ja oleminen tärkeää. Laurin tuntevat kuvailevatkin häntä helposti lähestyttäväksi. Seurakuntalaisille Lauri haluaakin kertoa terveisinä ”Tulkaa juttelemaan! Ja tulkaa kirkkoon, nyt se on auki!”.
Laurille kirkko on muutakin kuin rakennus – se on yhteisö, joka rakastaa Jumalaa ja haluaa tehdä juttuja yhdessä. ”Ollaan yhdessä, ihmetellään elämää ja Jumalaa. Isossa seurakunnassa kaikki eivät voi olla kaikkien kavereita tai kokea toisiaan tutuiksi perheenjäseniksi, mutta jospa edes kaukaisiksi serkuiksi, joita voi moikata”, Lauri päättää pohdintansa hymyillen.