Työntekijät tutuksi: Virpi Mesiäislehto

Tänään tutustumme lähettiimme Virpi Mesiäislehtoon, joka työskentelee miehensä Teron lailla Fida Internationalin palveluksessa Tansaniassa. Tämän sarjan aiemmat jutut voit lukea verkkosivujemme Ajankohtaista-osiosta.

Ensi vuonna 40 vuotta täyttävä Virpi on asunut perheensä kanssa Tansaniassa jo vajaat yhdeksän vuotta, eikä paluu kotimaahan kuulu lähiaikojen suunnitelmiin. Aviomies Teron lisäksi perheeseen kuuluvat 15-vuotias Alvar, 12-vuotias Linnea ja 10-vuotias Ellen, joiden kasvun ja kehityksen tarkkailu on tuottanut ja tuottaa edelleen Virpille suurta tyydytystä ja ylpeyttä. Hän sanookin, että perhe on hänelle tärkeintä elämässä.

Virpi on lähtöisin Jyväskylästä ja on käynyt täällä koulunsa ala-asteesta yliopistoon. Silti jo lapsuudesta lähtien elämässä on ollut läsnä kansainvälisyys: äidin työt veivät ympäri maailmaa ja monet lapsuuden ja nuoruuden kavereista olivat lähetyslapsia. Lähetystyö on tuntunut pienestä pitäen läheiseltä, koska se on ollut seurakunnassa aina läsnä. Virpi on ollut pikkutytöstä asti Jyväskylän helluntaiseurakunnassa ja sanoo kokevansa seurakunnan kodikseen myös nykyisin, vaikka asuukin toisella mantereella. Seurakunnasta saadut kokemukset vaikuttivat merkittävällä tavalla ammatinvalintaan, sillä halu yhdistää kristillisyyden ytimestä nouseva oikeudenmukaisuuden edistäminen ja kansainvälisyys veivät hänet yliopistoon opiskelemaan kehitysyhteistyötä.

Yliopistoaikoinaan Virpi haki jonkinlaista tuntumaa kolmannen maailman elinolosuhteisiin asumalla pienessä puulämmitteisessä mökissä Tourujoen rannalla. Tarkoituksena oli elää ystävän kanssa mahdollisimman nuukasti, jotta rahaa säästyisi kymmenen kuukauden mittaiseen maailmanympärysmatkaan, jossa kokemusta hankittiin muun muassa Missionuorten toiminnasta Brasiliassa, nuorisotyöstä Chilessä, kyläkehitystyöstä Laosissa ja ihan vaan reppureissaamisesta. Melkein mökin naapurissa sattui asumaan Tero, joka oli tullut Virpille seurakunnassa tutuksi. Tero koki ”sydämen asiakseen” asentaa puulämmitteiseen mökkiin palovaroittimet, ja siitä suhde Virpin ja Teron välille alkoikin rakentua. Kun maailmanympärysmatkan aika lopulta tuli, tarkoitti se tuoreelle seurusteluparille pitkää erossaoloa.

Virpi ja Tero jakavat näyn elämästä ulkomailla ja kehitysyhteistyön tekemisestä. Kun vuonna 2008 tuli Virpin opiskeluihin liittyvän ulkomaanharjoittelun aika, he toteuttivat sen yhdessä Fidan lähetysharjoitteluna Ugandassa. Ennen Tansaniaan muuttoa he olivat myös jonkin aikaa Ruandassa hankkimassa kokemusta. Jo Suomessa asuessaan Virpi aloitti työt Fidassa ja on koko työuransa ajan työskennellyt kehitysyhteistyön parissa. Fidan lisäksi Virpillä on ollut toimeksiantoja myös YK:lta ja muilta kehitysyhteistyötoimijoilta.

Näkymätön näkyväksi

Aivan haastattelun alussa Virpi kuvaa olevansa kohta nelikymppinen perheenäiti, mutta kun syvennymme työasioihin, hän kertoo olevansa myös paljon muuta. Virpistä paistaa suuri intohimo työtään kohtaan ja usko työn merkityksellisyyteen. Työpäivät ovat monipuolisia ja keskenään erilaisia, joskin asiantuntijatyö pitää sisällään paljon tietokoneella istumista ja palavereita. Niiden vastapainoksi on myös työkohteisiin suuntautuvia suunnittelu- ja seurantamatkoja sekä erilaisia sidosryhmätapaamisia.

Virpin vahvin asiantuntemus koskee seksuaali- ja lisääntymisterveyttä ja oikeuksia, ja aivan erityisesti hän on keskittynyt vammaisten naisten ja tyttöjen ihmisoikeuksiin. Hän näkee tehtäväkseen nostaa heitä, jotka ovat syrjittyjä ja sorrettuja monista eri syistä ja näin ollen moninkertaisessa marginaaliasemassa. Naisen asema Afrikassa ei usein ole häävi, mutta erityisen huono on nuoren vammaisen naisen asema. Usein myös vammaisuus ja väkivallan kokemukset kulkevat käsi kädessä. Virpi kuvailee, että näkymättömiin asioihin ei voi puuttua, ja siksi työ on usein vaikeiden asioiden näkyviksi tekemistä ja heikossa asemassa olevien oman äänen nostamista esiin yhteiskunnallisessa keskustelussa.

Itäisessä Afrikassa myös useisiin suomalaisesta näkökulmasta jokseenkin itsestään selviin asioihin liittyy paljon väärää tietoa ja taikauskoa. Juuri tuota tasa-arvon, sukupuolen, seksuaaliterveyden ja seksuaalisuuden ympärillä riippuvaa sankkaa sumua Virpi haluaa hälventää. Hän ei näe kutsumuksenaan suoranaista julistustyötä, vaan pyrkii Jeesuksen esimerkin mukaisesti “lievittämään sitä maanpäällistä helvettiä”, jossa monet vammaiset naiset ja tytöt juuri nyt Tansaniassa ja muissa Itä-Afrikan maissa elävät. Virpi on kuullut vammaisilta tytöiltä ja naisilta lukemattomia kertomuksia heidän kohtaamastaan väkivallasta ja heikosta palvelujen saavutettavuudesta. Esimerkiksi synnyttämään tulleet vammaiset tytöt ja naiset käännytetään monesti elintärkeällä hetkellä sairaalan ovelta pois. Lisäksi kuulovammaisten naisten synnytyssalissa saama ala-arvoinen kohtelu ja viittomakielentulkin puuttuminen on monesti johtanut äidin tai lapsen menehtymiseen synnytyssalissa.

Työnsä ohella Virpi työstää Jyväskylän yliopistoon väitöskirjaa vammaisten tyttöjen seksuaali- ja lisääntymisterveydestä. Vielä yliopistoaikoina väitteleminen ei näyttäytynyt itsestäänselvyytenä, joskin hän halusi pitää senkin oven avoimena. Tansaniassa työskentelyn kautta vammaisiin tyttöihin liittyvästä tutkimustiedosta löytyi aukkoja, ja noita tietämättömyyden railoja Virpi haluaa väitöskirjallaan kuroa umpeen. Hän uskoo, että yhteiskunnan muutos tasa-arvoisempaan suuntaan mahdollistuu, kun kaikkein haavoittuvimmassa asemassa olevien ryhmien ääni vahvistuu tutkimustiedon kautta.

Kotiseurakunnalle Virpi lähettää terveisiä, että kotimaasta käsin ei ehkä helposti oivalla, kuinka merkityksellistä ja vaikuttavaa työtä seurakuntalaiset varoillaan ja rukouksillaan tukevat. Toisin kuin maallistuneessa Suomessa, itäisessä Afrikassa kirkolla on usein enemmän vaikutusvaltaa kuin valtiolla. Tästä merkittävästä roolista kertoo muun muassa se, että terveyspalvelut ovat pääosin kolmannen sektorin harteilla. Näin ollen kirkot ovat keskeisessä roolissa, kun tavoitteena on parantaa ihmisten terveyttä ja elintasoa, kehittää tasa-arvoa sekä lisätä tietoa. Fida onkin kristillisenä järjestönä ainutlaatuisessa asemassa tässä uskonnon ja kehityksen risteyskohdassa.

Virpi korostaa, että Tansaniassa ei ole “asia-asioita”, vaan kaiken kanssakäymisen keskiössä ovat ihmissuhteet ja harmonian ylläpito. Näin ollen muutoksen aikaansaaminen ei ole helppoa tai edes mahdollista ilman sitä, että kehitysyhteistyötä tekevillä toimijoilla on aito suhde paikallisiin uskonnollisiin vaikuttajiin. Fidalla on alueella lukuisia pitkäkestoisia kirkkokumppaneita, joihin kuuluu miljoonia jäseniä. Järjestön kristillinen tausta helpottaa työskentelyä huomattavasti ja avaa erityisiä mahdollisuuksia yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen.

Virpi näkee myös oman seurakuntataustansa äärimmäisen arvokkaana työtään ajatellen. Ihmisiä kohdatessa ja kirkkokumppaneiden kanssa yhteistyötä tehdessä kaikenlaiset kokemukset seurakuntaelämästä ovat kullanarvoisia, ihan lapsuusajan pyhäkoulumuistoista lähtien. Lisäksi sosiaalista työtä tehdessä on luontevaa ajatella noudattavansa sitä esimerkkiä, jonka Jeesus maan päällä toimiessaan antoi.

Rohkea ja potkunyrkkeilevä esteetikkonörtti

Paitsi että Virpillä on syvällistä ja laajaa asiantuntijuutta, hän on myös monipuolinen harrastaja. Virpi nauttii pitkistä juoksulenkeistä, ja on juossut muun muassa Kilimanjaro-maratonin. Juoksuharrastus on ollut osa Virpin elämää jo nuoresta lähtien. Juoksemisen lisäksi “pää pysyy kasassa” potkunyrkkeilyn ja luonnossa vaeltamisen ansiosta.

Aktiivisen liikunnan ohella monikansallisen kirjapiirin kokoontumiset ovat hänelle antoisia. Ryhmään kuuluu sekä afrikkalaisia että eurooppalaisia naisia. Erityisen kiinnostunut Virpi on perehtymään afrikkalaisten kirjailijoiden teksteihin ja keskustelemaan niistä. Paikalliseen kirjallisuuteen tutustuminen auttaa ymmärtämään paremmin Afrikan maiden rikasta historiaa, yhteiskunnallisia ilmiöitä ja siten myös ihmisiä. Juoksemisen lailla lukeminen on Virpille pitkäaikainen harrastus.

Virpille on myös ominaista luoda ympärilleen kauneutta ja kodikkuutta. Olosuhteet ympäröivässä yhteiskunnassa ovat mitä ovat, joten hänelle on tuntunut tärkeältä luoda omasta kodista turvasatama. Kodikkuutta ja harmonian ja järjestyksen tuntua tuovat kauniit tekstiilit, kasvit ja taide. Harrastuksiaan summatessaan Virpi kuvaa naurahtaen olevansa esteetikkonörtti.

Kun jatkamme puhetta itselle tärkeistä asioista, mainitsee Virpi – jo mainitun perheen lisäksi – rohkeuden. Hän tahtoo elää rohkeasti, pitää esillä itselleen tärkeitä asioita ja muutoinkin vaalia tuota ominaisuutta, jonka uskoo saaneensa lahjaksi. Paitsi että hän näkee rohkeuden jatkuvan kehittämisen arvoisena asiana, hän myös arvostaa sitä muissa ihmisissä. Tämän lisäksi Virpi nostaa esiin tasa-arvon, yhdenvertaisuuden ja oikeudenmukaisuuden, sillä niitä hän pyrkii sekä toteuttamaan omissa ihmissuhteissaan että edistämään työnsä kautta.

Virpin tärkeiksi mainitsemat asiat sopivat hyvin yhteen sen mielikuvan kanssa, joka hänestä haastattelun aikana muodostuu: Virpin puheet oikeudenmukaisuudesta ja ihmisten auttamisesta eivät ole tyhjää sanahelinää, vaan hän on rohkeasti tarttunut omaksi kokemaansa työhön.

Teksti: Santeri Kataja
Kuvat: Rachel Ambrose, Ida Hakala