Työntekijät tutuksi: Mikko Leppänen

  • Ajankohtaista
Artikkelin kuva

Työntekijät tutuksi: Mikko Leppänen

Mikko Leppänen vastaa puhelinsoittoon Addis Abebasta Etiopiasta kansainvälisen kristillisen koulun piha-alueelta. Puhelu pitää keskeyttää, kun taustalta kuuluu perheen nuorimman, Oliverin, itkua. Pikku haaveri puistossa kuuluu asiaan ja siitä selvitään isän lohdutuksella. Perheeseen kuuluvat myös puoliso Annie ja tytär Sofia.

Mikko ei ole sattumalta koulun pihalla, vaan koulu on Mikon lähetyskenttä. Toinen lukuvuosi opettajana tässä koulussa on hyvässä vauhdissa. Alun perin lähtöprosessi Etiopiaan käynnistyi nopeasti, kun lähetys- ja kehitysyhteistyöjärjestö Fida etsi opettajaa kouluun edellisen suomalaisen opettajan tilalle.

Lyhyesti kerrottuna suomalainen opettaja avaa koulun ovet Fidan lähettiperheiden lapsille. Lasten koulunkäynnin järjestäminen olisi muutoin vaikeaa ja kallista. Käytännöllisten syiden rinnalla koulu on moni-ilmeinen lähetystyökohde. Koulussa on yli 300 oppilasta ja henkilökuntaa monesta kansalaisuudesta. Koulussa on paljon myös etiopialaisia lapsia ja nuoria.

Reppu ja reissumies

Ystäväpiirissä Mikko tunnetaan miehenä, joka on luotu kulkemaan. Mikko on elänyt lapsuuttaan ja nuoruuttaan lähetyslapsena Thaimaassa. Elämä on ollut periodimaista; paljon muuttoja, luopumisia ja uusia alkuja. Ikävuosista lähes puolet, noin 20 vuotta, on kulunut muualla kuin Suomessa. Mikko luettelee asuinpaikkojaan ulkomailla: Thaimaa, Singapore, Malediivit, Papua-Uusi-Guinea, Turkki ja Ruotsi. Mikko kertoo kieli-identiteettinsä olevan suomenkielinen, koska perheessä on puhuttu suomea ja myös koulut on käyty suomen kielellä. Vuosituhannen alussa Mikko opiskeli Joensuussa erityisopettajaksi.

Suomeen perhettä perustamaan

Tutustuminen Annieen ei ollut rakkautta ensikatseella. Mikko asui Ruotsissa ja Annie Suomessa. Mikon serkku toimi jonkinlaisena suhdekätilönä ja tutustuminen eteni kirjoitellen ja pitkien puheluiden myötä. Keväällä 2014 Mikko muutti Suomeen ja rakkaus yltyi perheen perustamiseen.

Ennen Etiopiaan muuttoa Leppäset asuivat kahdeksan vuotta Laukaan Vihtavuoressa. Mikko toimi opettajana Jyväskylän sairaalakoulussa, ja olosuhteet niin sanottuun asettumiseen olivat otolliset. Aika ajoin pintaan nousi kuitenkin kysymys, olisiko Jumalalla elämälle käyttöä myös jossakin muualla. Kun myös puoliso Annie tunnetaan innovatiivisena lähetysihmisenä, lasten päiväkeskuksen synnyttäjänä Nepalissa, kynnys muuttoon ei ollut korkea.

Luonnetta ja hengellistä elämää

Mikko pohtii lapsuuden ja nuoruuden perintöä kahdesta näkökulmasta: “Toisaalta koen jonkinlaista juurettomuutta. Minun on vaikea asettaa elämälle valmiiksi suunniteltuja rajoja. Mieli kurkottaa helposti kohti jotakin uutta. Perintö on kuitenkin vahvasti positiivinen. Minun on kohtuullisen helppo sopeutua uusiin olosuhteisiin. Luottamus ja rentous kulkevat samassa veneessä. Joku voisi sanoa, että elämä kantaa, mutta minä lisäisin siihen, että Jumalaan voi luottaa, vaikka sää olisi sumuinen.”

Mikon henkilökohtainen usko syttyi ja sai elinvoimaa lasten kesäleireillä kodin vaikutusta unohtamatta. Hengellisen elämän kulku on ollut sarja kasvuvaiheita. Taaksepäin katsoen Mikko näkee elämässään Jumalan kädenjäljen vastoinkäymisistä huolimatta. Luottamus Jumalaan on vahvistunut ja sydäntä on valmisteltu hengelliseen asemaan nykyisessä työssä.

Rentouden lähettiläänä tunnettu Mikko kertoo joutuneensa Etiopiassa kuitenkin jatkokoulutukseen. ”Luulin ymmärtäväni erilaisuutta hyvin, mutta täällä se on tullut vastaan uusissa vaatteissa. Koulun kampus on sekoitus eri kansalaisuuksia ja kulttuureja ja lisäväriä tuovat erilaiset kirkkotaustat. Täällä joutuu pyytämään anteeksi omia ajatuksiaan ja asenteitaan. Vaikka ihmisten edessä voi esiintyä kohtuullisen joustavana, Jumalan edessä joutuu tutkimaan itseään ja kasvun paikkoja löytyy. Asioita voi tehdä monella eri tavalla, eikä minun tapani ole ainoa oikea.”

Vapaa-aikaa ja ravintoa

Vapaa-ajalla Mikko nauttii urheilusta itse harrastaen ja huippuja seuraten. Saa nähdä, tarttuuko Etiopiasta opit pitkän matkan juoksuun. Paikallisessa seurakunnassa on ollut mahdollisuus palvella soittotaidoilla. Pääosin vapaa-aika kuluu kuitenkin lasten kanssa arkisissa puuhissa. “Elämä on täällä aika rajoittunutta kotiin ja kouluun. Liikkuminen on turvallisuussyistä rajoitettua ja ympäristö ei muutenkaan houkuttele kulkemaan lapsiperheenä huolettomasti.”

Kysyn Mikolta, onko puoliaasialainen kulinaristi löytänyt uuden makumaailman Etiopiasta? Vastaus on laimea. Mikko ihmettelee, miten Aasiassa köyhyydenkin keskellä kukoistaa rikas ruokakulttuuri herkullisine makuineen ja mausteineen. Samaa ei voi sanoa ainakaan tähänastisen kokemuksen perusteella Etiopiasta. Ruoka on ensisijaisesti keino pysyä elossa. Maassa on nähty ja nähdään edelleen puutetta ruuasta. Monet elintarvikkeet ovat paikalliselle väestölle ja usein läheteillekin kohtuuttoman kalliita. Ruokailutavat ovat myös erilaiset. Täällä ei napsita toistuvasti välipaloja. Hyvän ja tuoreen kahvin ystäville aurinko kuitenkin paistaa kahvin kotimaassa.

Erilainen Etiopia

Keskustelin Mikon kanssa, millä tavoin elämä Etiopiassa on erilaista kuin Suomessa. Mikko vastaa ensin, että lähes kaikki on erilaista. Olennaista on se, että Suomessa asiat toimivat ja hoituvat järjestyksessä päinvastoin kuin Etiopiassa. Sen sijaan suomalainen individualismi, yksin pärjääminen, on Etiopiasta katsoen outoa. Etiopiassa elämän voima tulee ihmissuhteista, lähiyhteisön ja suvun antamasta turvasta.

Mikolle merkittävä asia Etiopiassa on ollut myös seurakuntayhteyden vahva merkitys. Mikko perheineen osallistuu kansainvälisen kristillisen seurakunnan kokoontumisiin. Sunnuntai on kaikille selkeästi ”kirkkopäivä”. Jumalanpalvelus alkaa aikaisin aamulla ja sen jälkeen ruokaillaan ja vietetään aikaa yhdessä. ”Ei tule mielenkään jättää jumalanpalvelusta väliin. Tässä asiassa Etiopia on antavana osapuolena. Voi jos tämän kokemuksen ja mielenmaiseman voisi lähettää Suomen seurakuntiin.”

Haastattelu päättyy kysymykseen: Missä Mikko Leppänen viettää aikanaan onnellisen vanhuuden? Mikko vastaa: ”Toivottavasti lämpimässä!”

Teksti: Timo Toivanen
Kuva: Leppästen kotialbumi