Työntekijät tutuksi: Riikka Siltala

Seurakuntaamme on tullut viime vuosien aikana useampi uusi työntekijä, joihin tutustuminen on ollut hidasta pandemian rajoittaessa kohtaamisen mahdollisuuksia. Useat seurakuntalaiset ovatkin toivoneet pääsevänsä kurkkaamaan työntekijöidemme arkeen ja kuulemaan, mitä heidän elämäänsä kuuluu työtehtävien lisäksi. Neljäntenä sarjassa esittäytyy nuorisopastorimme Riikka Siltala, joka aloitti tehtävässään lokakuussa 2021. 

Nuorisotyön ruoriin tarttui syksyllä Riikka Siltala, iloisen lupsakka ja positiivisen räväkkä savolainen. Useimmiten kutsumanimellään Riksuna esittäytyvä Riikka kuvailee olevansa ikinuori 45-vuotias ja Maija-mummin tyttö. Riikka ja hänelle läheinen Maija-mummi jakoivat saman syntymäpäivän, samoja lämpimän tulisia luonteenpiirteitä ja yhteisiä luovia mielenkiinnon kohteita. Luovuus ja visuaalisuus niin sisustuksen kuin valokuvauksen muodossa on Riikalle edelleen tärkeää, lisäksi tärkeäksi harrastukseksi on noussut kuntosali.

Perhettään Riksu kuvaa maailman parhaaksi epätäydelliseksi, mutta täydelliseksi tiimiksi. Kotona asuvat kesällä 13 ja 20 vuotta täyttävät tyttäret, äskettäin kihlautunut 24-vuotias poika on muuttanut jo omilleen. Siltaloille jokainen lapsi on ollut rukousvastaus. ”Yksikään heistä ei ollut itsestäänselvyys, iloitsemme jokaisesta”, Riikka herkistyy. ”Nuorimmainen oli piste iin päälle. Hän on usein tilanteen laukaisija hyvillä sutkautuksillaan ja tämän lapsen suusta todellakin kuullaan usein totuus”, Riksu naurahtaa. Äidin ilo on suuri myös siitä, että lapset ovat uskossa.

Puolisoonsa Tuukkaan Riksu rakastui 18-vuotiaana. Nuoret kohtasivat ensimmäisen kerran, kun Riksu oli menossa kapakkakierrokselle ja kävi moikkaamassa entisiä seurakuntakavereitaan teetuvalla. Noin kuukauden päästä hän löysi tiensä nuorteniltaan, ja elokuussa 1995 Tuukka sai olla rukoilemassa Riikan puolesta hänen tehdessään ensimmäisen oikean uskonratkaisunsa.

Parhaaksi vinkiksi parisuhteeseen Riikka kertoo heidän saaneen ohjeen opetella rukoilemaan yhdessä. ”Tässä parisuhteessa on tilaa olla oikeasti oma itsensä. Rakkaus on vaivannäköä ja myös sietämistä – hamaan tappiin asti joissakin asioissa, ne sukat kun voi olla lattialla 50 vuotta”, Riikka nauraa hersyvästi. Hän korostaa Tuukan olevan hänen paras ystävänsä, jonka kanssa voi jakaa kaikki asiat rehellisesti. Perushuumorintaju ja savolaisuus ovat hyvä mauste arjessa, jolloin Siltalat voi löytää vaikkapa Prisman parkkihallista soittamassa musiikkia täysillä ja ottamassa ilon irti arjesta. ”Myö ei välitetä, vaikka muut kahtoo!”, Riikka toteaa, ja nauraa jälleen.

Mutkia matkassa

Riikan polku hengelliseen työhön on ollut monivaiheinen ja hiljalleen avautuva. Taustalla vaikuttivat rukoileva mummi sekä isotäti Miffe. Riikan ollessa viisivuotias hänen isänsä tuli uskoon ja Riikka alkoi käydä vapaaseurakunnan pyhäkouluissa ja leireillä. Miffe-täti lähetti hänelle hengellisiä lastenkirjoja ja Jeesus-kortteja, joissa kyseli pyhäkoulussa opituista asioista. Nämä vaiheet ovat kantaneet tähän päivään.

1990-luku vei kuitenkin pohjaa elämästä. Riikan ollessa 15-vuotias hänen vanhempansa erosivat. Sitten rakkaat isovanhemmat menehtyivät vuoden sisään, lama vei vanhempien työpaikat ja juuri rakennetun talon. Riikka jäi miettimään, miksi Jumala sallii tämän, ja totesi, ettei halua tällaista Jumalaa elämäänsä. Siitä alkoivat maailmavuodet.

Noiden muutaman vuoden aikana Riikka kertoo kuulleensa kaikkein eniten Jumalan ääntä ja kutsua. Hän kieltäytyi monta kertaa, mutta Jumala jatkoi kutsumista. 17-vuotiaana Riikka vietti vuoden Saksassa au pairina. Uusien kavereiden läheisten yllättävien kuolemien jälkeen Riikka koki Jumala puhuvan, että hänenkin olisi syytä laittaa asiat Jumalan kanssa kuntoon.

Riikka palasi Kuopioon aikomukseen mennä vielä takaisin Saksaan. Kuvioihin tuli kuitenkin tällöin nuori herra Siltala ja suunnitelmat menivät uusiksi. Oma ajatus avioitua ”joskus 30–40-vuotiaana” vaihtui Jumalan suunnitelmaan, ja häitä vietettiin vuonna 1996.

Perhe-elämää paniikkihäiriön varjossa

Riksu työskenteli Suomeen palattuaan päiväkodissa työkokeilussa lastenhoitajana ja aloitti sitten lähihoitajaopinnot. Opinnot jäivät kesken esikoisen syntyessä. Lapsesta asti vahva hoivavietti ja rakkaus lapsia kohtaan sai uuden muodon äitiyden myötä.

2002 ensimmäisen tyttären synnyttyä elämä sai kuitenkin uusia, synkempiä sävyjä. Riikalle puhkesi paniikkihäiriö. Seuraava vuosi toi Tuukan uuden työn vuoksi muuton Jyväskylään, ja pahan paniikkihäiriökauden keskellä Riksu vain odotti pääsevänsä takaisin Kuopioon tutun ja turvallisen keskelle. Sosiaalinen elämä jäi suppeaksi ja kotona oleminenkin oli hankalaa. Kotiseurakunnan Siltalat löysivät hiljalleen Jyväskylän vapaaseurakunnasta. Iloa näihin vuosiin toivat tilasomistajaopinnot, joissa Riikka sai toteuttaa visuaalisia unelmiaan. Paniikkihäiriö vaikutti jokapäiväiseen arkeen, ja nuorimman lapsen syntymä 2009 olikin monien ihmeiden summa.

Kuopusta odottaessaan Riksu oli alkanut palvella vapaaseurakunnan lapsi- ja varkkityön tiimeissä, ja päätyi hakemaan lapsi- ja varkkityöntekijän sijaiseksi. ”Mulla ei ole hienoa kutsumuspolkua, en ole tiennyt lapsesta asti päätyväni tähän. Ajattelin vaan, että ’tää voisi olla ihan kiva työ’”, Riksu kuvailee. Ensimmäinen reaktio tosin oli, ettei hän todellakaan voi ajatella tällaista – paniikkihäiriöinen ihmisten keskelle tekemään töitä, ”ei tuu onnistumaan”. Ajatus ei kuitenkaan jättänyt rauhaan ja hän haki tehtävää. Samalla hän pyysi Jumalalta, että jos tehtävä avautuu, hän ei halua pelätä ihmisiä, paranna tästä paniikkihäiriöstä.

Keväällä 2011 Riksu aloitti työt vapaaseurakunnassa. Samaan aikaan hän otti viimeiset lääkkeet paniikkihäiriöön, eikä oireita ole sen jälkeen ollut. ”Koen vahvasti, että tämä on se tie, jonka Jumala on minulle tarkoittanut”, Riksu summaa vaiheitaan. Samalla hän muistuttaa, että Jumala toimii eri tavalla jokaisen kohdalla, oman tarkoituksensa mukaisesti.

Kymmenen vuoden valmistelut

Jumalan työtä oli sekin, että vuonna 2012 Riikan osallistuessa GLS-johtajuusseminaariin Siion-temppelillä, hän koki olevansa vielä joskus tässä seurakunnassa. Tuolloin hän ei miettinyt työmahdollisuuksia, vaan oli jalat tiukasti vapaaseurakunnan maaperässä.

Sama kokemus toistui kaksi vuotta myöhemmin Loppiaistapauksessa temppelillä: ”Mä oon joskus täällä”. Nämä vaiheet Riikka oli kirjoittanut päiväkirjaansa, mutta kokemukset jäivät irrallisiksi muistiinkirjauksiksi.

Vuonna 2014 Riksu siirtyi Jyväskylän vapaaseurakunnan varhaisnuorisotyöntekijäksi. Työnsä ohessa hän opiskeli Jyväskylän kristillisellä opistolla lapsi- ja perhetyöntekijäksi. Yhdeksän työvuoden jälkeen Riikka koki olevan aika irrottautua tehtävästä ja heittäytyä Jumalan varaan. Irtisanoutumisesta ilmoittaessaan hän ei tiennyt, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Vasta kolmen kuukauden kuluttua avautui uusi tehtävä helluntaiseurakuntien koulutyössä.

Jo ennen siirtymistä tähän tehtävään Riksu tunsi sisäistä tarvetta alkaa käydä Tukikohdassa. Koulupastorin tehtävässä hän koki alusta alkaen Jumalan valmistavan häntä jotain muuta varten. Keväällä 2020 juuri pandemian alkaessa Siltalat siirtyivät Riikan helluntaiseurakuntiin sitoutuneen työn myötä virallisesti seurakuntamme jäseniksi.

Sitten tuli tieto nuorisopastorin tehtävän avautumisesta haettavaksi. Riksu kertoo, ettei aikonut hakea työtä ollenkaan, koska koki itsensä niin puutteelliseksi. Nähtyään virallisen hakuilmoituksen hän joutui toteamaan, ettei hänen puutteiksi kokemiaan asioita edes vaadittu tehtäväkuvauksessa.

”Ajattelin kuitenkin, etten mä ikinä pärjää tässä”, Riikka muistelee koko kesän jatkunutta pohdintaansa. Hän rukoilikin viimein, että Jumala lähettäisi jonkun pohdinnoista tietämättömän rohkaisijan vahvistukseksi päätökselle. Rohkaisija tuli juttusille haun päättymistä edeltävänä iltana, ja Riksu päätyi aamulla kiireellä kuvaamaan haussa edellytettyä videota. Hakupaperit hän jätti noin tuntia ennen haun päättymistä.

Kun päätös valinnasta sitten tuli, vanhojen päiväkirjamerkintöjen sillisalaatista alkoi nousta esiin selkeä punainen lanka.

”Liian paljon hyvvee on ihanoo”

Uuden työn alkamista Riikka kuvailee kuin kotiin tulemiseksi. ”En osaa selittää, mutta jonkinlainen side on ollut jo tänne, Jumala on valmistanut tätä kymmenen vuoden takaa”, Riikka kuvailee. Hän on kiitollinen ja ihmeissään tavasta, miten hänet on otettu seurakunnassa vastaan. Myös seurakunnassa saadun rohkaisun määrä on hämmentänyt myönteisesti ja Riikka kuvaileekin seurakuntalaisillamme olevan rohkaisun lahja. ”Kyllä tää on koti, en lähde kulumallakaan”, Riikka helähtää nauramaan.

Tulevilta vuosilta Riksu odottaa, että saisi olla kasvamassa yhdessä koko seurakuntaperheen kanssa ja oppia yhdessä tuntemaan Pelastajaamme paremmin. ”Haluan nähdä herätyksen tässä kaupungissa ja sen pitää lähteä liikkeelle meistä”, Riikka innostuu. ”Haluaisin nähdä, miten voidaan seurakuntana olla tässä kaupungissa Jumalan antamassa tehtävässä, olla yksi osa seurakuntaruumista tässä kaupungissa ja loistaa majakkana kaupunkilaisille”, hän jatkaa.

Riikalle ihmiset ovat tärkeitä ja hän haluaa panostaa aikaa lähimmäisiinsä. Ammatillisesti hän kertoo haaveilevansa, että voisi oppia johtajuutta ja kehittyä Raamatun opettajana. Riikka odottaakin innolla tulevia raamattuopintoja IK-opistossa, joihin hän pääsee tarttumaan ehkä jo ensi syksynä. ”Iloitsen mahdollisuudesta tehdä työn ohella näitä opintoja, se on suuri lahja, josta olen vuosia haaveillut”, Riikka kiittelee jo työsopimusvaiheessa keskusteltua opintopolkua.

Riikkaa innostaa työssään myös se, että nuorisotyön lisäksi hän pääsee seurakuntapastorina hoitamaan moninaisia kirkollisia toimituksia. Hän iloitsee työyhteisöstä, jossa annetaan mahdollisuus ja tila oppia uusia asioita.

”On myös ollut ihanaa, miten ihmiset ovat tulleet juttelemaan! Ottakaa rohkeasti yhteyttä, ihan mitä kanavaa tahansa käyttäen. Kutsukaa kylään, mennään kävelylle tai vaikka kahville. Haluan olla ihminen tavoitettavissa”, Riksu lähettää terveisinä seurakuntalaisille. Hän myös on valmis haastamaan kirkolla pyörähtävät pikaiseen Skip-Bo-peliin, johon on työhyvinvoinnin nimissä saanut innostumaan jo pari muutakin pastoria.

Lue sarjan aiemmat osat

Työntekijät tutuksi: Tuomo Lehtimäki
Työntekijät tutuksi: Lauri Mäkinen
Työntekijät tutuksi: Esa Hyvönen