Vaatejakelu ylitti odotukset

Jo hyvissä ajoin ennen ilmoitettua aloitusaikaa ihmisiä alkoi saapua paikalle. Heitä tuli tungokseksi asti. Olimme kauhulla miettineet, mitä tekisimme kaikilla lahjoitetuilla vaatteilla, tavaraa oli tullut enemmän kuin olimme osanneet odottaa. Mutta päivän lopussa juuri mitään ei jäänyt jäljelle.

    He tarvitsivat lapsenlapsilleen joululahjoja. Tai itselleen sitä ainoaa talvikenkäparia. Tai pojalleen talvitakkia viimaa vastaan. He olivat varautuneita, yllättyneitä, liikuttuneita, kiitollisia. He olivat suomalaisia, afganistanilaisia, venäläisiä, kongolaisia. He olivat miehiä, naisia, lapsia. He olivat ihan kuin kuka tahansa meistä.

Paitsi että meistä todennäköisesti suurin osa ostaa lastenlastensa joululahjat kaupasta, samoin kuin uudet talvikengät tai takin. Me voimme lahjoittaa tällaiseen keräykseen monta kassillista vaatteita, eikä meiltä silti kaapeista vaatteita puutu. Mutta heillä oli todellinen tarve ja hätä. Vauvaa odottava äiti sanoi juuri miettineensä, mistä saisi rahat turvakaukalon ostamiseen. Voitte vain kuvitella sitä ilon ja liikutuksen määrää, kun turvakaukalo odotti häntä meidän pöydällämme. Epäuskoisena hän kyseli monta kertaa, saako sen todella ottaa, noin vaan.

Itsenäisyyspäiväviikonloppuna järjestetty vaatejakelu ylitti odotukset moninkertaisesti. Sieltä haettiin vaatteita todelliseen tarpeeseen. Sinne tultiin viettämään aikaa, juomaan kuppi kahvia, ja käymään koko päivän ehkä ainoat keskustelut. Se oli aidointa ja koskettavinta pitkään aikaan.

Kiitos jokaiselle vaatteita lahjoittaneelle! Monet kävijät kyselivät jo koska järjestämme tapahtuman seuraavan kerran. Pian, eikö niin?

Seurakuntamme järjesti vaatekeräyksen marras-joulukuun vaihteessa. Lahjoituksena saadut hyväkuntoiset vaatteet ja tarvikkeet jaettiin niitä tarvitseville joulukuun ensimmäisenä perjantaina. Jos haluat olla mukana järjestämässä tämänkaltaisia tapahtumia, ota yhteyttä diakoniatiimiimme (diakonia at temppeli.fi tai 050 400 2135, puhelinpäivystys ma-ke klo 10-15).

Teksti: Anna Kriikkula
Kuvat: Sanna Lahti