Työntekijät tutuksi: Sofia Korpela

Edellisessä työntekijät tutuksi -jutussa saimme tutustua Sofia Korpelan puolisoon, Jani-Matti ”Masa” Korpelaan.  Avioparin elämä risteilee tiiviisti yhdessä, mutta nyt käännämme katseen Sofiaan.

Lähtötelineet

Sofia tiivistää lapsuus- ja nuoruusvuodet syntymästä Jani-Matin tapaamiseen seuraavasti: ”Synnyin Puolangalla pastoripariskunnan esikoistyttäreksi. Pari vuotta myöhemmin minusta tuli isosisko ja vähän myöhemmin perheeseen syntyi pikkuveli, jota siskon kanssa kilpaa hoidimme. Sain kasvaa rakastavassa ja turvallisessa kodissa. Lapsuusvuoteni asuimme Etelä-Pohjanmaalla Ylistarossa, jossa kävin kouluni eskarista aina kasiluokalle saakka. Ysiluokalle muutin Soiniin vanhempien aloittaessa siellä työt seurakunnassa. Muutto oli siinä iässä tiukka paikka, mutta Soinissa oli vastassa mukavia nuoria ja nuorten kuoro, jonka kautta pääsin kivasti mukaan porukkaan. Löytyipä tuosta porukasta myös rakas mieheni Masa. Ei ollut mikään turha muutto.”

Muuttojen vuoksi elämään hiipi kuitenkin jonkinasteista juurettomuutta. Jalat eivät ole syvällä tietyn syntymäseudun savessa.  Suorapuheista pohjalaisuutta tarttui jonkin verran takkiin, mutta sekin piirre on haalistunut. Turvallisuutta toi tahto ja kyky suunnitella tulevaisuutta. Tämä persoonallisuuden piirre on joutunut myöhemmin Thaimaassa vuoristorataan. On ollut pakko vähitellen kasvaa kulttuuriin, jossa suunnitelma A vaihtuu nopeasti suunnitelmaksi C.

Sofian ystävät kuvailevat häntä lämpimäksi, luotettavaksi ja kuuntelevaksi persoonaksi. Hengellisessä kasvussa Sofia kuitenkin sanoo olevansa varauksellisesti tunneihminen. Vakaampaa pohjaa on parempi rakentaa ymmärryksen ja luottamuksen kuin vaihtelevien fiilisten varaan. ”Vaikka nautin ystävien seurasta ja yhteisistä kokemuksista, tarvitsen omaa hiljaista aikaa asioiden puntarointiin.” 

Tapaan hahmottaa elämää on aina kuulunut rakkaus kirjallisuuteen, jonka avulla voi avata ikkunoita kaikkiin ilmansuuntiin.

Maalta kaupunkiin ja maailmalle

Lukiovuosien jälkeen Sofia opiskeli Jyväskylässä terveystieteiden maisteriksi ja laaja-alaiseksi erityisopettajaksi. Opintojen keskellä syntyi esikoispoika ja hän tuntui ihmeelliseltä lahjalta. Oma pieni nyytti täytti toiveet äidin roolista.

Palataan ajassa kuitenkin hiukan taaksepäin ja annetaan Sofian kertoa: ”Naimisiin mentyämme vuonna 2005 ajattelimme, että olisi mahtavaa nähdä muutakin maapalloa kuin Suomen kamara. Rukoilimme asian puolesta ja ajatus vahvistui – ehkä voisimme tehdä jotain hyödyllistä samalla kun katselemme maailmaa uudesta kulmasta. Otimme yhteyttä Fida Internationaliin ja kyselimme, tarvitaanko jossakin maailman kolkassa tällaisia tyyppejä. Thaimaan suomalaisella lähettilasten koululla oli tarvetta asuntolan hoitajille ja niinpä lähdimme sinne. Vuosi Thaimaan pääkaupungissa Bangkokissa avarsi omaa maailmankuvaa ja laittoi monia asioita toisenlaiseen perspektiiviin. Varaäitinä ja -isänä toimiminen lähettilapsille maanantaista perjantaihin kasvatti meitä enemmän kuin me kasvatimme lapsia. Vuoden jälkeen oli aika palata Suomeen saattamaan opinnot loppuun.”

Tässä välissä on pakko tarkentaa, mitä Sofia tarkoittaa ”toisenlaisella perspektiivillä”. Sofia huokailee, pohtii ja toteaa, että sitä on mahdotonta lyhyesti kertoa. Yksi sana nousee kuitenkin pinnalle: joustavuus. On ollut pakko oppia näkemään, mitkä asiat ovat mitättömän pieniä suurten kysymysten rinnalla.

Toisen kerran perhe lähti Thaimaahan puolitoistavuotiaan esikoispojan kanssa. Jälleen Thaimaan suomalaiseen kouluun; tällä kertaa vuodeksi opettajan tehtäviin. Sofian päätehtävä oli omasta lapsesta ja kodista huolehtiminen, mutta aina välillä tuli mukavia hengähdystaukoja kotiäitiarkeen muutamien taito- ja taideaineiden opettajana. Arki melkein vieraassa maassa ja vieraalla kielellä pienen lapsen kanssa mietitytti. Jotenkin tuli varmuus, että kaikista parasta ja turvallisinta on olla juuri siellä, mihin Jumala on tarkoittanut, oli se sitten Suomessa tai Setthakitin kylässä, Bangkokin laitamilla Thaimaassa. Tuon vuoden aikana Thaimaa ja sen ihmiset tekivät lähtemättömän vaikutuksen. Samalla silmät avautuivat näkemään, että mahdollinen pidempiaikainen paluu edellyttää kielen ja kulttuurin opiskelua. Se on avain syvemmälle yhteiskuntaan.

Perheen toinen lapsi syntyi Jyväskylässä ja elämä oli täynnä pienten lasten touhuja. Jyväskylän helluntaiseurakunta oli omalla tavallaan osa perhettä, kun Jani-Matti toimi nuorisopastorina seurakunnassa. Kolmas poika syntyi, kun Sofia ja Jani-Matti opiskelivat IK-opiston lähetyslinjalla. Opintovuosi antoi mahdollisuuden pysähtyä ja miettiä elämän suuntaa ja samalla näköala lähetystyöstä vahvistui. Tuosta vuodesta meni vielä pari vuotta ennen kuin perhe palasi jälleen Thaimaahan.

Lähettinä Thaimaassa

”Thaimaassa viimeisen neljän vuoden aikana työmme on keskittynyt kouluihin tavalla tai toisella. Oma ammattitaito on ollut oleellinen osa työtä. Yksi osa työtämme on ollut paikallisten opettajien täydennyskoulutus. Olemme halunneet luoda koulutuspaketin yhteisymmärryksessä paikallisten alan ammattilaisten kanssa. Tämä on avannut meille aivan uuden maailman, pääsyn näkemään ja olemaan osa thailaista työyhteisöä, elämään työarkea ihmisten kanssa, osoittamaan rakkautta pienillä arjen teoilla. En ole koskaan kokenut olevani mikään kiehtova ’puhujatyyppi’, joten on ollut mahtavaa löytää väylä osoittaa Jumalalta tulevaa rakkautta ja välittämistä käytännön teoilla.”

”Kuluva vuosi Suomessa on tehnyt meille kaikille hyvää. Perheiden ja sukulaisten kanssa vietetty aika on noussut omaan arvoonsa ja olemme nauttineet myös puhtaasta ilmasta ja erityisesti kevään tulosta. Olihan talvikin oma elämyksensä, varsinkin lapsille, muutaman vuoden jälkeen. Ruisleipää on suurkulutettu pussikaupalla, irtokarkkeja valikoitu huolella isosta hyllystä ja kirpputoreja kierrelty.”

Lopuksi Sofia muistuttaa, että seurakunnan arvo on noussut edestakaisten muuttojen jälkeen korkeampaan asteikkoon niin Suomessa kuin Thaimaassa. Lähetystyö buddhalaisen kulttuurin keskellä olisi aika rampaa ilman paikallisia seurakuntia ja lähettäviä seurakuntia.

Kesän 2023 lopulla perhe pakkaa tavarat ja lentää Thaimaahan jatkamaan työtä. Lähtö on taas haikea. Tutut ihmiset ja suomikoti ovat pala sydäntä. Toinen pala sydäntä on kuitenkin Thaimaassa. Sielläkin odottavat ystävät ja innostava työ. Lähetin elämä lienee aina rikasta ja raastavaa.

Teksti: Timo Toivanen