Työntekijät tutuksi: Jani-Matti Korpela

Tänään tutustumme lähettiimme Jani-Matti Korpelaan, joka työskentelee vaimonsa Sofian kanssa Thaimaassa. Työntekijät tutuksi -sarjan aiemmat jutut voit lukea verkkosivujemme Ajankohtaista-osiosta.

Jani-Matti Korpela nauttii Suomen lumisesta lopputalvesta. Ensimmäistä neljän vuoden lähetystyöjaksoa on seurannut viime vuoden kesällä alkanut ns. suomivuosi. Suomessa vietettävä vuosi on tyypillinen ulkomailla työskentelyyn liittyvä järjestely. Sen taustalla on sosiaaliturvan säilyttämiseen liittyvät syyt, mutta myös juurien, kielen, kulttuurin ja lähisuhteiden vahvistaminen varsinkin lasten elämässä. Jani-Matti on kiitollinen, että hänelle ja Sofia-vaimolle löytyi opettajan työ Suomesta koko lukuvuoden ajalle.  

Thaimaassa Korpeloiden perhe asuu maan pääkaupungissa Bangkokissa. Ensimmäiset vuodet on eletty kielitaitoa kasvattaen ja tunnustellen oikeaa suuntaa ja Jumalan johdatusta. Oma paikka on löytynyt paikallisen koulutyötiimin vahvistajana ja valmentajana. Toiset ovet ovat avautuneet koulutusyhteistyön kautta. Opettajien ammattitaidon kehittäminen ja suomalaisten opettajien työmahdollisuuksien avaaminen Thaimaassa ja muutamissa muissa Aasian valtioissa voi olla portti hengelliseen työhön ja vaikuttamiseen. Tämä on luonteva osa lähetys- ja kehitysyhteistyöjärjestö Fidan strategiaa. Globaalina ammattilaisena työskentely nähdään kasvavana lähetystyön kanavana. Jani-Matti korostaa myös yhteyttä paikallisten seurakuntien kanssa. Lisäksi Jani-Matti on ottanut vastuuta Fidan työntekijöiden Aasian alueen työhyvinvoinnin mentorina. 

Jyväskylän helluntaiseurakunta on Jani-Matin työnantaja. Lähettäjävastuuta ovat jakamassa seitsemän seurakuntaa ja lähipiirin kannatusrengas. Mutta mikä mies on Jani-Matti Korpela ja miten tähän tilanteeseen on tultu?

Soinista maailmalle

Jani-Matti on asunut lapsuutensa Soinissa Etelä-Pohjanmaalla. Puheessa toistuu kodin merkitys, vanhempien arvostus ja sisarusten läheiset välit. Kodin hengellinen perintö on tervettä arjen kristillisyyttä. Tie omaan hengelliseen elämään on ollut monien kysymysten selvittelyä, mutta seitsemän vuoden ikäisenä tehty päätös seurata Jeesusta ei ole pettänyt. Lapsuus ja nuoruus on ollut tavallista, tervettä ja arkista elämää. Annetaan Jani-Matin itse kertoa:

”Lapsesta asti olen harrastanut urheilua ja musiikkia. Rumpujen soiton aloitin jo alakouluiässä ja harrastin kaikenlaista urheilua, mitä nyt Soinissa pystyi harrastamaan. Urheilu ja musiikki ovat tärkeimmät harrastukseni edelleen ja ne tuovat hyvää vastapainoa työhön. Lukion jälkeen menin asepalvelukseen Keuruulle, josta ajattelin suuntaavani Jyväskylän yliopistoon opettajankoulutukseen. Asia ei ollutkaan niin yksinkertainen, kun huomasin, ettei lukiotodistukseni pisteet riittäneet edes pääsykokeisiin asti. Niinpä hain opettajankoulutukseen muihin kaupunkeihin, mutta huonolla menestyksellä. Välivuosina tein töitä ja keräsin pisteitä pääsykoetta varten. Lopulta vasta neljännellä yrityksellä pääsin opiskelemaan Jyväskylään, mutta kaikista hakijoista parhaimmilla pisteillä. Kolmannen ”hylsyn” jälkeen olin valmis luovuttamaan, mutta silloinen tyttöystäväni, nykyinen vaimoni, sai minut yrittämään vielä kerran. Kolmen välivuoden aikana tapahtui kuitenkin merkityksellisiä asioita niin omassa kuin monen ystävän elämässä. Olen vakuuttunut, että näin sen pitikin mennä, vaikkei aina tuntunut mukavalta.”

”Vuonna 2005 oli elämän huippuhetki. Sain mennä avioliittoon Sofian kanssa. Sofian tulo elämääni avasi näköaloja, joita en olisi koskaan yksin nähnyt. Yhdessä aloimme haaveilla tulevaisuudesta ja ensimmäisen yhteisen vuoden jälkeen löysimme itsemme Thaimaasta lähetystyöharjoittelusta ja myöhemmin tuli jatkoa vuosina 2010–2011. Näistä varsinkin ensimmäinen vuoden jakso tuli määrittämään elämääni enemmän kuin olisin koskaan osannut kuvitella.”

Vielä ei ollut kuitenkaan oikea aika pidempiaikaiseen lähetystyöhön. Perheeseen oli syntynyt esikoinen vuonna 2009, vuonna 2012 syntyi toinen poika ja kolmas poika vuonna 2015. 

Toisen Thaimaa-vuoden jälkeen Jani-Matti aloitti työn Jyväskylän helluntaiseurakunnan nuorisopastorina. Seitsemän työvuoden aikana hän kertoo vahvistuneensa yhdessä nuorten kanssa, joiden kasvua hän oli tukemassa. IK-opiston lähetyslinjan opinnot molemmat puolisot suorittivat vuosien 2015–2016 aikana.

Kutsumustietoisuus kantaa

Jani-Matti näkee oman lähetystyöpolkunsa pitkänä prosessina, jossa yksi asia on johtanut toiseen ja lopulta kaikki näyttäytyy ehjänä kokonaisuutena. Inhimillisesti ajatus lähetystyöstä on ollut monen muurin takana. Olenko oikea henkilö? Riittävätkö omat eväät? Opinko kummallisen uuden kielen? Tulenko maitojunalla takaisin? Voiko viisihenkisen perheen viedä oudon kulttuurin keskelle? Suostuuko joku työnantajaksi? Ja kaikki muut rajoitukset, joita ihmismieli ahkerasti syöttää.

Ilman Jumalan vaikuttamaa toista näkökulmaa haaveet olisivat jäätyneet Suomen routaan. ”Hengellisen kutsumuksen kasvussa minua ovat tukeneet monet kokeneet ammattilaiset ja ystävät. Vähitellen mahdoton alkoi näyttää mahdolliselta. Lähetystyössä minua innostaa ennen kaikkea Jeesuksen toimeksianto seurakunnalle, jonka toteuttamiseen on luvattu Pyhän Hengen voima. Toinen innostava asia on lähetystyön yhdistävä vaikutus. Työn mahdollistajana on satojen ihmisten joukko, jotka ovat sitoutuneet yhteiseen näkyyn. Toisaalta tämä taivuttaa myös nöyräksi.”

Helluntaiseurakuntien lähetystyössä on annettu suuri merkitys henkilökohtaiselle lähetyskutsulle. Kutsu voi kuitenkin syntyä ja kasvaa hyvin persoonallisella tavalla ilman valmista kaavaa. Jani-Matti näkee monipuolisen tietoisen ja joskus tiedostamattoman valmistautumisen tärkeänä. Kauas kotimaasta ei kannata lähteä hoitamaan oman elämän kipuja. Itsensä terve tunteminen ja oman aseman näkeminen armollisesti Jumalan silmissä kasvattaa joustavuutta, yhteistyökykyä ja paineen sietoa. Kutsumustietoisuus kantaa heikompina päivinä ja oman hengellisen elämän hoitamiseen on panostettava etäällä tukiverkoista.

Keskustelu ahkeran ja tavoitteellisen miehen kanssa kääntyy jatkuvasti työhön. Pyysin Jani-Mattia kertomaan jotakin yllättävää omasta persoonasta, vaikka persoonan ja luonteen kuvailu lyhyesti on riskialtista. Joku puoli ylikorostuu ja toinen jää piiloon. Jani-Matti vastaa joskus julkisesti todenneensa, että hänessä on riittävä annos melankolisuutta. ”Uppoudun pintaliidon sijaan helposti syviin pohdintoihin. Sen vuoksi tarvitsen lähelleni valoisan puolison, hyviä ystäviä ja Jumalan hoitavaa läsnäoloa.” Jani-Matti tuntuu olevan aika tyypillinen suomalainen mies, joka on onnellisin silloin, kun hän on vähän surullinen.

Ja on tässä jotakin thaimaalaistakin; hymyn ja ystävällisen katseen takana on mies, joka käy läpi samoja kamppailuja kuin kaikki muutkin.

Palkkioksi haastattelusta lupasin Jani-Matille tilaisuuden sanoa jotakin tärkeää meille Okkerinkadun kirkossa kävijöille. Ja tässä se tulee:

”Joskus pitää mennä kauas, jotta voi nähdä lähelle. Säilyttäkää kaikin voimin keskinäinen yhteys. Rakentakaa siltoja myös muihin seurakuntiin ja kristittyihin.”

Teksti: Timo Toivanen