Työntekijät tutuksi: Samuel Tedder
Lähetystyöntekijä Samuel Tedder kävi maaliskuun lopulla muutaman päivän työmatkalla Jyväskylässä Tellus-konferenssin pääpuhujana. Olin sopinut haastattelun tiiviin ohjelman lounastauolle. Tavoitteena oli tehdä haastattelu nopeasti ennen ruokailua. Afrikka oli kuitenkin tarttunut Samueliin. Kirkon kappelin suuressa nojatuolissa istui hyväntuulinen mies, jolla ei ollut mitään kiirettä. Haastattelu meinasi karata käsistä, koska mielenkiintoista asiaa olisi riittänyt loppupäiväksi.
Samuelista on kirjoitettu tekstiä eri medioissa; muun muassa RV-lehdessä ja Seurakuntalainen.fi-sivustolla. Samuelin puolisosta, Helenasta, viime helmikuussa Keskipisteessä ja seurakunnan nettisivuilla julkaistussa jutussa on koko perheen elämäntarinaa. Tässä jutussa väistellään aikaisemmin kerrottua ja tutustutaan Samueliin oman kylän poikana.
Tiedoksi kuitenkin, että noin kuusi vuotta sitten Samuel sai Etiopiasta kutsun lähetystyön kouluttajaksi, valmentajaksi ja kehittäjäksi. Nyt lähes neljä vuotta perheen koti on ollut Addis Abebassa. Samuel on koulutukseltaan sairaanhoitaja, pastori ja teologian tohtori.
Gentleman ja paimenpoika
Jyväskylässä syntynyt ja kasvanut Samuel kertoo lapsuus- ja nuoruusajastaan:
”Olen saanut hyvät rakennusmateriaalit elämään kahden sisareni kanssa turvallisessa ja tasapainoisessa kodissa. Kodin erityispiirteenä on ollut kaksikielisyys ja joiltakin osin myös kaksikulttuurisuus. Äidin juuret ovat Jyväskylässä ja kaukana seurakunnan historiassa. Hänen lapsuusperheensä asui aikanaan seurakunnan ensimmäisen rukoushuoneen piharakennuksessa. Lähetystyö tarttui jo varhain perheeseen ja äitini toimi ennen avioitumista lähettien lasten opettajana Japanissa.
Isäni on kotoisin Etelä-Englannista. Lapsena puhuin äidin kanssa suomen kieltä ja isän kanssa englannin kieltä; myöhemmin kumpaakin kieltä on käytetty tilanteen mukaan. Sujuva kaksikielisyys on ollut suuri pääoma. Isältä olen oppinut mm. brittiläistä keskustelukulttuuria. Siihen kuuluu asioiden tiukka arviointi ja erilaisten näkökulmien tarkastelu. Suomalaisen korvissa se saattaa kuulostaa kiistelyltä, vaikka se on hyväntahtoista haastamista. Isän puheessa on jaloa sarkasmia ja isän huumori on vertaansa vailla. Englannista tulee myös tapakulttuurin arvostusta. Hyvät käytöstavat ruokapöydässä ja ihmisten kohtaamisessa ovat toki perintöä myös äidiltä.
Olen pienestä asti ollut luonto- ja ulkoiluihminen. Kolmentoista vuoden iässä koin lopullisen koiraherätyksen. Sain oman paimenkoiran ja elin muutaman vuoden paimenpojan elämää. Paimenkoiraharrastajilla on omat tapahtumansa ja kävin koiran kanssa myös töissä lammastiloilla. Minulla on nyt kaksi koiraa Etiopiassa ja niillä on omat tehtävänsä.
Vaikka perhe ja olosuhteet näyttivät suunnan hengelliseen elämään ja seurakunnan yhteyteen, koin viidentoista vuoden iässä selvän uskoontulokokemuksen. Arvostus muuttui elämäksi ja yhteyden tuntemiseksi uskovien nuorten kanssa.
Elämääni ovat vaikuttaneet myös kokemukset perhekodista. Olin seitsemäntoista vuoden iässä, kun vanhempani perustivat perhekodin sijoitettaville lapsille. Myöhemmin olin myös perhekodin työntekijänä. Vanhempani tekivät arvokkaan elämäntyön kotia, turvaa ja tukea tarvitsevien lasten ja nuorten kanssa. Lyhyesti kerrottuna olen nähnyt läheltä ääripäät hyvinvointivaltion lasten ja nuorten elämässä.”
Puoliso ja isä
En arvannut millaisen arkun avasin, kun pyysin varovasti Samuelia kertomaan jotakin oman perheen elämästä. Jonkin aikaa kuunneltuani sanoin Samuelille, että sinä puhut kuin Suomen tunnetuin lastenpsykiatri Jari Sinkkonen. Rivien välitkin täyttyvät kunnioituksesta ja rakkaudesta, kun Samuel puhuu puolisostaan ja lapsistaan. Tähän juttuun mahtuu vain muutama ajatus ja nekin yritän tiivistää.
Aluksi Samuel puhuu lohduttavaa puhetta kaikille, joilla on avioliitossa haasteita. Samuelin ja Helenan avioliitto ei alkanut onnen huipuilta hiipuen kauniisti tyyneen mereen. Avioliiton alkuvuosina oli jonkin aikaa syvän yhteyden ja luottamuksen etsintää ja rakentamista. Kumpikin toi pöytään omia odotuksia ja henkilökohtaisia kipukohtia. Samuel kokee, että Jumala antoi heille ymmärrystä ja tahtoa tulla toista vastaan ja lähelle. Yhteistä unelmaa on kannateltu vuorotellen ja nämä kokemukset ovat kasvattaneet arvostusta, kunnioitusta ja yhteyden syvyyttä.
Neljän lapsen isänä Samuel luennoi liudan kasvatusperiaatteita ja kodin arvoja. Aika nopeasti kuitenkin ymmärrän, että mikään tekniikka ei korvaa sydäntä. Lapset aistivat tarkasti, millä taajuudella isän sydän lyö, ja aviosuhteen onni resonoi lapsiin.
Samuel kertoo, että perheessä on kasvatusperiaatteet, joista ei luistella ilman painavaa syytä. Mitä pienempi lapsi, sitä enemmän hän tarvitsee selkeitä ja turvallisia rajoja. Ilman kykyä kunnioittaa vanhempia ja muita auktoriteetteja, lapsi on myöhemmin tuuliajolla. Koti ei ole kuitenkaan mikään sääntöviidakko. Reiluus pitää katkeruuden loitolla. Aitous, avoimuus, lupa kysyä ja neuvotella ja tila erilaisille tunteille ovat materiaa monin kerroin tärkeämpiä. Samuel kertoo, että heillä ei ole ollut mahdollisuutta ja haluakaan hankkia lapsille kaikkia vimpaimia. Arvostamme läheisyyttä ja ystävyyttä. Hengellisyys näkyy enemmän olemisessa kuin tekemisessä. Nukkumaan käydään yhteisen ”hartaushetken” kautta. Perheen motto löytyy Matteuksen evankeliumin kuudennesta luvusta: ”Etsikää ensin Jumalan valtakuntaa…..”
Maailmalta kerättyä
Keskustelimme myös siitä, mitä uutta asuminen eri maissa on tuonut tapaan katsoa ja ymmärtää elämää. Samuel tekee mielenkiitoisen kierroksen:
”Yhdysvaltoihin muutto oli minulle iso juttu. Hehkuttamatta Amerikan ihanuutta, löysin rohkaisun kulttuurin. Katselin myös vilpitöntä iloa toisen onnistumisesta. Uskallus tehdä ja yrittää oli näkyvää. Oli pakko kysellä peiton alla, kuinka paljon turhaa melankoliaa on istutettu sieluun ja myös hengellisyyteen Suomessa.”
”Opiskeluaikana Kanadassa palapelin palat loksahtivat paikoilleen. Aloin ymmärtämään, millainen avaruus, logiikka ja kokonaisvaltaisuus kuuluvat hengellisyyteen.” Kristinusko ja sen takana oleva Jumalan suunnitelma on alusta loppuun ehjä kokonaisuus.”
”Englannista on tarttunut takkiin vahva seurakuntakokemus. Hyvä järjestys ilman jäykkyyttä. Systemaattinen opetus, evankeliointi, armolahjat, hyväntekeväisyys ja pienryhmien arvostus ihanassa tasapainossa. Seurakunnan elämä oli suunnitelmallista ja samalla spontaania. Ydin oli teräksen luja – reunoilla armollisesti tilaa.”
”Etiopia on taas oma lukunsa ja vieläkin silmät pyörähtelee päässä. Olosuhteet sanelevat niin paljon. Kaikki on yhteisöllistä tervehtimisestä sairaista huolehtimiseen. Hengellisyydessä Jumalaan turvaaminen ja rukous ovat metrikaupalla länsimaita korkeammalla. Etiopialainen kansanluonne on rauhallinen, kestävä ja itsensä hillitsevä. Asioiden uskotaan jotenkin järjestyvän, jos ei nyt, niin myöhemmin. Sitten, kun tämä painetynnyri joskus räjähtää, on parempi olla kaukana.”
Elämä nyt
Yritin välttää puhetta työstä, mutta ei se kokonaan onnistunut. Samuel pohti Raamatun opettamista ja työntekijöiden valmentamista Etiopiassa:
”Ottaa aikaa ymmärtää vierasta kulttuuria. Tarvitsen kykyä mukauttaa opetuksen tasoa eri tilanteissa. Olen onnistunut, jos saan kiteytettyä ja sidottua jonkin asian tiettyyn tilanteeseen ja hetkeen. Kaikkea ei kannata vieraana kommentoida. On myös asioita, joiden käsittely onnistuu paremmin jonkun paikallisen esittämänä.”
”Työ on innostavaa, koska evankeliumilla on nostetta ja menestystä. Hengellisyys on voimakasta, mutta usein liian ohutta. Raamatun opettamisen tarve on suuri.”
”Opettamalla oppii ja kasvaa myös itse. Rauhan, harmonian ja sovun ystävänä, joudun kasvattamaan omaa luonnetta. Etiopia opettaa päästämään irti kontrollin tarpeesta ja vahvistumaan paineiden alla.”
”Nöyryyteen kuuluu, että asettuu tavoittelemaan yhdessä parempaa.”
Lounastauko päättyy
Harmittaa päättää tämä juttu veitsellä leikaten, kun asiaa olisi niin monesta teemasta.
Haastattelun loppuvaiheessa kappelin ovi kolahti ja pastori Esa Hyvönen tuli lepotauolle. Puolibrittiläisenä herrasmiehenä Samuel tarttui rohkaisun työkaluihin ja kertoi arvostavansa seurakunnan pastorin tehtävän erittäin korkealle. Hengellisen kutsumuksen ja tuoreuden säilyttäminen vaihtelevien odotusten kohteena ei ole itsestäänselvyys. Tehtävässä tarvitaan paljon Jumalan armoa, lämmintä sydäntä ja paksua nahkaa; niin Suomessa kuin Etiopiassa.
Teksti: Timo Toivanen
Kuva: Tedderien kotialbumi