Glögihartaus jouluaattoon
Tänään jouluaattona kokoonnumme yhteiseen hartauteen pysähtymällä tämän tekstin äärelle kukin tahoillamme. Jos mahdollista, lämmitä kuitenkin ihan ensiksi itsellesi mukillinen glögiä, tai keitä vaikkapa tuoreet iltapäiväkahvit.
Tämä pieni kertomus höyryävästä glögistä ja kanelitangon tuoksusta johtaa meidät jouluisten ajatusten äärelle, vaikka joulun sanoman taustalla saattaa olla kuivakkaa historiaa.
Glögin tai sen sukulaisjuoman resepti mainitaan ensimmäistä kertaa roomalaisen Marcus Gavius Apiciuksen koostamassa keittokirjassa. Historioitsijat eivät ole täysin varmoja keittokirjan synnyn ajoituksesta, mutta todennäköisimmin se sijoittuu 300-luvun loppuun tai 400-luvun alkuun.
Ajankohtaan liittyvästä epävarmuudesta huolimatta yksi syy-seuraussuhde on varma. Niin kuin on useiden muidenkin ruokaohjeiden laita aikanamme, Apiciuksen koostamien reseptien ruokia ja juomia valmistettiin yläluokkaisissa roomalaisissa kotitalouksissa hyvissä ajoin ennen ruokaohjeiden kirjoittamista kirjalliseen muotoon.
Monelle meistä glögi maistuu paremmin kuin historia. Niinpä me nyt 2000-luvulla saatamme lämpimän glögilasin äärellä lukea jouluista sanomalehteä tai katsoa televisiosta jonkun dokumentin. Näissä hetkissä syntyy toisinaan kokemus, että kirkollisiin juhlapyhiin liittyy myös kristinuskon sanomaa tai perinteitä uudelleen arvioivaa julkista keskustelua, mikä saattaa viedä meiltä juhlan iloa.
Aina asialla ei ole edes maallinen media. Hiljattain sain sähköpostiini ketjukirjeen todennäköisesti hartaalta kristityltä. Kirjeessään hän vetosi, että kristittyjen ja seurakuntien tulisi lopettaa joulun vietto, koska joulu on kirjoittajan mielestä pakanallinen juhla. Joulua pakanallisena juhlana toi esiin myös eräs vuosia sitten kohtaamani mies, jonka mielestä Jeesusta ei ollut olemassa, koska emme tiedä milloin hän syntyi.
Näitä mielipiteitä lentää taivaalle tiheään tahtiin kuin ilotulitusraketteja uudenvuodenaattona. Ja onhan se totta, mies oli osittain oikeassa. Me emme tiedä tarkalleen, milloin Jeesus syntyi. Sen ajoittaminen saattaa vaatia samanlaista historian ruodintaa kuin glögireseptin ajoitus, mutta tämänkin pohdinnan lopputulos saattaa palkita lukijansa. Uskon nimittäin, että historiallisesti joululla on syvä yhteys kristilliseen uskoon.
Kristinuskoon liittyvissä keskusteluissa tärkeä lähtökohta on usein se, että tiedämme Jeesuksen kuolemasta paljon enemmän kuin Hänen syntymästään – jopa niin paljon, että siitä mainitaan Uuden testamentin ulkopuolisissa, kristityistä riippumattomissa lähteissä. Pääsiäinen toimiikin monien asioiden mittatikkuna. Jopa joulun.
Monet tutkijat ovat päätyneet toteamaan, että Jeesuksen kuolema on yksi tunnetun historian kiistämättömistä tosiasioista. Tämän jälkeen arkijärkinen päätelmä on helppo: jos tiedämme varmasti jonkun kuolleen, hänen on täytynyt myös joskus syntyä. Tapaamani miehen esittämä johtopäätös siis ontuu. Jeesus oli sittenkin olemassa.
Jeesus kuoli pääsiäisenä, ja juhlimme hänen syntymäänsä jouluna. Miten nämä ajankohdat liittyvät yhteen, ja miksi juhlimme joulua juuri 25. päivä joulukuuta?
Jos puntaroimme asiaa tarkkaan, tähän kysymykseen vastaamiseen voisi kulua useampikin glögimukillinen – mennään siis lyhyemmällä versiolla. Niin kutsutun uskontohistoriallisen hypoteesin kannattajat väittävät, että kristityt alkoivat viettää Jeesuksen syntymäpäivää 25. joulukuuta korvatakseen pakanallisen juhlapyhän. Peruste tälle on se, että keisari Aurelianus ohjeisti vuonna 274 jKr. valtakuntaansa viettämään ”Voittamattoman auringon” syntymäjuhlaa juuri 25. joulukuuta. Tämän yleisesti uskotun mielipiteen mukaan myös sähköpostiini tullut vetoomus kuulostaa jokseenkin loogiselta.
Nykytutkimuksessa asiaa selitetään kuitenkin myös päinvastoin. Luultavasti jo ennen kuin glögi levisi Pohjois-Eurooppaan, kristinuskon kannattajapiiri kasvoi eteläisemmässä Euroopassa Rooman valtaa ja yhtenäisyyttä häiritsevästi. Koska uskonto oli yksi Rooman valtakuntaa kiinni pitävistä liimoista, keisari Aurelianus yritti estää kristinuskon leviämistä pakanallistamalla yhä suositummaksi kasvavan, alun perin kristittyjen viettämän, joulujuhlan.
Jos tämä edellä esitetty on totta, tarvitsemme vielä selityksen, miksi kristityt päätyivät juuri joulukuun 25. päivään Jeesuksen syntymäjuhlana. Tämä pohdinta saattaa vaatia jo kunnon kinkkuviipaleen tai pari joulutorttua glögin kyytipojaksi, mutta yritän antaa vastauksen lyhyesti tähänkin. Perustelut vastaukseeni löytyvät liturgiikan professori Thomas J. Talleyn tunnetuksi tekemästä laskentahypoteesista.
Kun kristillinen kirkkovuosi alkoi aikojen alussa kehittyä, kristinuskon side juutalaisuuteen oli vielä vahva. Rabbiinisessa juutalaisuudessa uskottiin, että merkittävät profeetat syntyivät ja kuolivat samana päivänä. Kristityt perivät tästä muunnellun version: päivän, jolloin Jeesus uskottiin kuolleen, ajateltiin olevan myös olevan päivän, jolloin hän hedelmöittyi Marian kohdussa.
Varhaisessa kristinuskon historiassa Jeesuksen kuolinpäivän, ensimmäisen kristillisen pitkäperjantain, arveltiin tapahtuneen juutalaisen kalenterin mukaan 14. päivänä Nisan-kuuta. Kun tämä käännettiin juliaaniseen kalenteriin, se vastasi maaliskuun 25. päivää. Tästä eteenpäin laskettuna normaali yhdeksän kuukauden raskausaika antaa lopputulokseksi Jeesuksen syntymälle joulukuun 25. päivän. Tämän päättelyketjun matematiikan voi jokainen varmistaa.
Näin tämä laskentahypoteesi siis itse asiassa väittää, että joulu oli kuin olikin alkujaan kristillinen juhla, vaikkemme tarkalleen tiedä Jeesuksen syntymän aikaa. Ehkä glögi maistuu tänä joulua vielä entistäkin paremmalle, kun sinulla on historialliset perusteet ottaa joulusta ilo irti oikeana ja alkuperäisenä kristillisenä juhlana.
Olennaista kuitenkin on, että jo alusta saakka Jeesuksen syntymä ennakoi pääsiäistä kuten Matteuksen evankeliumissa (1:20-21) kirjoitetaan:
Kun Joosef ajatteli tätä, hänelle ilmestyi yöllä unessa Herran enkeli, joka sanoi: »Joosef, Daavidin poika, älä pelkää ottaa Mariaa vaimoksesi. Se, mikä hänessä on siinnyt, on lähtöisin Pyhästä Hengestä. Hän synnyttää pojan, ja sinun tulee antaa pojalle nimeksi Jeesus, sillä hän pelastaa kansansa sen synneistä.»
Toivotan koko työntekijätiimimme puolesta sinulle iloista joulun Herran juhlaa!
Esa Hyvönen, johtava pastori
Kuvassa työntekijämme Hannamari Ahvenus (edessä vas.), Sandesh Roberts, Sirpa Malin ja Timo Raassina, sekä kuusen takana Kenneth Karppinen (vas.) ja Esa Hyvönen.