”Seurakunta on mukava paikka!”

Osana Keskipisteen lapset seurakunnassa –teemalehteä kutsuimme veljekset Niilon, 8, ja Antonin, 6, sekä sisarukset Essin, 8, ja Samun, 6, pohtimaan seurakuntaelämää. Aloitamme pohtimalla sitä, mikä seurakunta on. Välittömästi Niilo kuvailee seurakunnan olevan paikka, jossa on paljon ihmisiä, soittoa ja laulua sekä puheita. Anton nyökyttelee vieressä ja Samu toteaa kirkossa puhuttavan Jeesuksesta. – Siellä käy kaikkia, ketkä haluaa palvella Jumalaa, hän jatkaa. – Ja uskoo Jumalaan, Essi tarkentaa.

Seurakuntaan Niilo ja Anton lähtevät yleensä silloin, jos äiti menee kuoroon tai soittamaan pianoa. – Yks asia on sitten, että me tahotaan vaan kuunnella sitä äitiä, eikä meillä oo mitään muuta asiaa, Niilo huomauttaa. Essi puolestaan lähtee mielellään seurakuntaan aina silloin kun ei väsytä. – Että niinku tuntuis kivalta lähteä, ettei olis huono olo, miettii Samu ja toteaa, että on tylsä lähteä seurakuntaan, jos on kuumetta tai jotain kipuja.

Samu huomauttaa vielä, ettei siellä nyt ihan joka sunnuntai käydä, mutta välillä kuitenkin, lähinnä pyhäkoulussa ja kuuntelemassa laulua. Myös Niilo ja Anton nimeävät kivoimmaksi seurakunnassa pyhäkoulun. Niilon mukaan pyhäkoulu on kerho, jossa leikitään, lauletaan, katsotaan videoita ja pelataan. Anton muistuttaa, että siellä myös piirretään. Samulla on selkeä näkemys, että ”pyhäkoulussa kerrotaan asioita ja siellä saa leikkiä ja puhua jotain tärkeetä Jumalasta”. Essi nostaa tärkeinä esiin myös askartelun, lautapelit ja korttipelit.

”Siellä puhuttais vähän niin kuin seurakunnasta ja Jeesuksesta”

Pohdittaessa, keitä pastorit ovat ja mitä he tekevät, Anton toteaa välittömästi, ettei tiedä. Niilo valaisee, että pastori on pappi, joka kertoo Raamatun kertomuksia. Hänelle on kuitenkin epäselvää, tekeekö pastori muuta. Samu määrittelee pastorin ”seurakunnan pitäjäksi, joka tekee kaikki, kertoo kaikki jutut ja pitää siitä huolta, että sanotaan oikeat asiat”. Essin mukaan pastorit myös joskus puhuu yleisön edessä.

Erityisesti seurakunnanjohtaja Jyrki tunnetaan. – Sillä on musta takki ja lyhyt tukka, tietää Samu. Hän pohtii, että työkseen Jyrki opiskelee seurakuntaa. Essi arvelee myös, että Jyrki ”on nykyään siellä seurakunnalla joku jäsen”.  Samu on sisäistänyt myös seurakunnanjohtajan keskeisen roolin ja kuvailee: – Se auttaa, että seurakuntalaiset tietäis ne sanat, mitä sanoa, ettei ne sanois ihan vääriä sanoja, että ’minä en ylistä Jumalaa’. Tämä lienee helppoa, sillä sisarukset toteavat, että Jyrki näyttää iloiselta ja kivalta, ja on mukava tyyppi.

Vanhimmisto kuulostaa poikien mielestä vanhemmilta, tosin Niilo vähän epäröi, josko kyseessä olisi vanhempien oma pastori. Joka tapauksessa kyse on aikuisista, ei kuitenkaan tosi vanhoista. Epäilynä esitettiin, että kyse on kokouksesta, missä vanhimmat puhuu lapsista ja mukana on isiä ja äitejä. Essi lopuksi kuitenkin tarkentaa vallitsevan käytännön mukaisesti, että ”siellä puhuttais vähän niin kuin seurakunnasta ja Jeesuksesta, isä tai äiti, isä yleensä”.

Seurakuntaelämää

Ylistäminen puolestaan on kaikille asiantuntijoille tuttua. Niilo ja Anton määrittelevät sen jonkun palvelemiseksi tai jostain kiittämiseksi, ja Essi on huomannut, että siinä pannaan kädet ylhäälle. ”Siinä ylistetään Jumalaa ja rukoillaan”, porukan teologi Samu tarkentaa painokkaasti.

Kasteesta Antonille tulee mieleen kastemato. Niilo kuitenkin tietää, että ”se on sellanen kun kastetaan vauva, silleen että pappi vetää vettä pään päälle kolme kertaa” ja Samukin pohtii, että jos joku on syntynyt, ”niin sitä rukoillaan siellä ja se kastetaan sinne”. Essi kuitenkin tarkentaa ajatusta traditionaalisempaan helluntaioppiin ja kuvailee: – Siellä vedessä on joku mies ja siellä on tyttöjä, joilla on valkoiset vaatteet päällä ja nekin menee veteen ja niiden päälle pannaan vettä. Valkoiset vaatteet kuvastavat Essin ja Samun mielestä enkeleitä, joskin mietintään jää, ovatko kastettavat enkeleitä vai pukeutuvatko he vain enkeleiksi.

Ehtoollinen on Niilon mukaan juoma, tarkemmin ”semmosta viiniä”. Samu kuitenkin arvelee, että kyse on sellaisesta, missä puhutaan ehdoista ja etsitään jotain, ja lauletaan lauluja. Essin mielestä Samun selitys ei kuulosta hyvältä, mutta ei kuitenkaan osaa päätellä sanasta yhtään mitään.

Kohti uutta kirkkoa

Uutta kotia kohti -hanke ja uuden kirkkorakennuksen suunnittelu saa aikaan paljon keskustelua. Samu on hyvinkin tietoinen uuden kirkon rakentamissuunnitelmista. Niilo lähettää terveisiä tilatoimikunnalle, että kelta-vihreä, korkea kerrostalo olisi hyvä ratkaisu. Kaikki ovat sitä mieltä, että ikkunoita pitää olla paljon. Samu pitää välttämättömänä, että sisääntulon yhteydessä on ”rasti, joka kertoo Jeesuksesta”. Myös Essin mielestä ulkoseinustalla tulee olla iso risti. Hän muistuttaa lisäksi parkkipaikkojen tärkeydestä. Ristin merkitys on asiantuntijoillemme selvä. – Jeesus on ristiinnaulittu siks, kun ne pahat miehet ei halunnut sitä, niin ne halus tappaa sen, selventää Samu kristinuskon perusopinkappaletta.

Uudessa kirkossa pidetään tärkeänä myös ostosmahdollisuuksien lisääntymistä. – Että sieltä sais kioskilta ostettua ruokia, leluja ja muuta, pohtii Niilo. – Jäätelöä, tarkentaa Anton. Myös Samu on kauppojen lisäämisen kannalla, kirkosta olisi hyvä saada kirjojen lisäksi ruokaa ja leluja. Myös esiintymislavaa, mikkejä ja tuoleja pidetään välttämättöminä. Samu myös haluaisi eteiseen pöydän, josta jaetaan lappusia. Essi on toiminnan kannalla: – Leikkipaikka lapsille, missä voi kehittää lukemis- ja laskemispelejä, leluja ja tyynyjä. Pojatkin haluaisivat kirkkoon leikkipaikan ja erityisesti liukumäen. Myös Nintendo-pelihuone, pallomeri ja uimahalli ovat toivelistalla. Niilo kuitenkin muistuttaa, että uudessa kirkossa tarvitaan edelleen myös opetusta.

Samu tiivistää pohdinnat kirkosta: – Musta kirkossa olis mukavaa, että se ei olis pelkkä sellainen missä lauletaan, vaikka että siellä voitais ruokailla. Ois kivempaa, että se ois vähän pidempikin kun toi tavallinen seurakunta.

Lisää vaikeita sanoja

Rukoileminen on kaikille haastatelluille tuttua ja päivittäistä. – Se on semmonen, jossa puhutaan Jeesukselle ja laitetaan kädet ristiin, kuvailee Niilo, ja jatkaa, että ihan missä tahansa voi rukoilla. – Jos vaikka näkee painajaisia, voi tulla vanhempien luo ja rukoilla yhdessä. Samu on samoilla linjoilla: – Silloin rukoillaan Jumalaa ja kiitetään sitä. Kaikille rukous kuuluu yleensä iltaan, jolloin kiitetään tästä päivästä. Kaikilla rukous kuuluu yleensä iltaan. Veljesten iltarukous on Levolle lasken, Luojani, jonka Niilo rukoilee Antonin mielestä ihan liian nopeasti. Antonilta puolestaan jää Niilon mukaan ”aina C-osa pois”. Essin ja Samun kotona puolestaan rukoillaan iltaisin Rakas Jeesus, siunaa meitä, josta Samu muotoilee haastattelussa uuden version: – Rakas Taivaan Isä siunaa meidän huominen päivä ja anna enkeleitä yölle. Luovuus onkin tarpeen, koska iltarukousta on joskus vaikea muistaa ulkoa.

Solut kuulostavat asiantuntijoiden korvaan hieman vierailta. Niilo arvelee, että näihinkin liittyy puhetta ja antaa puheenvuoron pidempään hiljaa olleelle pikkuveljelleen. – Ai solutus? Mun kirjassa lukee yks sellainen juttu, mutta mä en oikeen tiiä mitä ne on, tarttuu Anton veljen antamaan haasteeseen. Samu on varsin varma, että solu on sellainen, jossa menee ruoka vatsaan, ja arvelee että seurakuntakontekstissa on kyse ehkä kirkossa olevista tolpista. Essi muistaa kuulleensa solusta, mutta mieleen on jäänyt vain se, että siellä puhutaan seurakunnan asioista.

Diakonian käsitettä Anton makustelee pitkään ja toteaa lopulta: – Mä tiedän, joku kone. Niilo on melko varma, että kyse on tulostimesta, joka tulostaa ihmisiä. Samu puolestaan arvelee, että kyse on ruoasta, mutta toteaa sitten, ettei oikein tiedä näitä sanoja.

Ennalta haastattelun haastavimmaksi termiksi epäilty ennaltamääräämisoppi ei haastateltuja hätkäytä. Niilo osaa heti kertoa, että kyse on siitä, että lasten ja aikuisten pitää oppia koko ajan. Anton ja Niilo myös arvelevat, että kyseessä voi olla Lappi, jossa pitää tehdä lumiukkoja ja lumiveistoksia koko ajan. Samu vie pohdintaa syvemmälle ja arvelee, että kyse on siitä, että opetetaan toisia, mutta ei opeteta hyvin vaan väärillä tavoilla. Essi on samoilla linjoilla ja arvelee, että kyse on siitä ”että ne määrää vähän liikaa”, Samu-veljen tarkentaessa, että viitatut ’ne’ on siis ”jotain ilkeitä tyyppejä”.

Vaikeista termeistä selvittyään Samu tiivistää asiantuntijaraadin tuntemukset oleelliseen: – Seurakunta on mukava paikka!

Haastattelu: Minna Kuisma

Kuvat: Juha Suni