Rohkeasti eteenpäin

Minä uskon, että saan yhä kokea Herran hyvyyttä elävien maassa. Luota Herraan! Ole luja, pysy rohkeana. Luota Herraan! (Ps. 27:13-14)

Istun työpöytäni äärellä ajatuksissani… Katselen ulos ikkunasta ja näen, kuinka tuuli lennättää katupölyä ilmaan. Kevät on selvästi tuloillaan, pohdiskelen mielessäni. Huomaan kotini edessä kasvavan koivun. Sen paljaat oksat vääntyilevät tuulessa, melkeinpä myrskytuulen kourissa sinne tänne. Puu näyttää valjulta ja paljaalta.

Kuitenkin tiedän, että vain muutaman kuukauden kuluttua lumikasat puun alla ovat lopullisesti sulaneet ja koivu alkaa vihertää. Silmut ilmestyvät sen nyt niin paljaisiin oksiin. Tyhjyys täyttyy elämällä. Karuus väistyy kauneuden tieltä. Valkoinen runko hohtaa, ja tuoreet keltavihreät lehdet saavat voimansa kasvuun syvältä maan uumenissa olevista juurista.

Omassa elämässämme näemme vain tämän hetken. On kuitenkin turvallista tietää, että Jumala näkee kokonaisuuden. Daavid julistaa itselleen ja samalla myös meille uskoa Jumalan hyvyyteen. Saamme lujasti ja varmasti luottaa siihen, että Herra vie meidät erilaisten elämätilanteiden ja vaiheiden läpi pystyssä pysyen, perille saakka.

Rohkeus ei välttämättä tarkoita sitä, etteikö koskaan tuntisi pelkoa.  Rohkeutta voisi olla, että kaikesta huolimatta laitan elämäni Isän käteen ja tartun Jumalan lukuisiin lupauksiin, joita voin Raamatusta lukea. Omistan ne rohkeasti omaan elämääni. Rohkeus katsoo eteenpäin ja ylöspäin Jumalan mahdollisuuksiin.

Joskus tarvitaan myrskyä, jotta voisi todella kokea sen, että perustus kestää. Ja talven jälkeen koittaa kuitenkin aina kevät.