Onnea kaikille isille!

Isänpäivän kunniaksi on hyvä pohtia vähän myös Taivaallista Isäämme.

Oma maallinen isämmehän vaikuttaa suuresti siihen, millainen kuva meille muodostuu Jumalasta: onko Hän etäinen, tiukkapipoinen, tarkka tai kenties helposti ärsyyntyvä vai hellä, rakastava ja armollinen? Oma isäni ei ole täydellinen, mutta erityisesti viime vuosina hän on herännyt näyttämään rakkautensa ja ylpeytensä meitä lapsia kohtaan. Sinun isäsi saattaa olla päinvastainen herättäen sydämessäsi vain vihaa ja katkeruutta, joka on niin helppo pukea välinpitämättömyyteen. Tai sitten isäsi ei ole koskaan ollut näköpiirissä ja jäänyt siksi kaukaiseksi ja tuntemattomaksi.

Olipa oma inhimillinen isäsi kaikessa epätäydellisyydessään millainen tahansa, Jumala on jotain aivan muuta. Hän ei koskaan hylkää tai unohda sinua tai ajattele, miten vaikea sinun kanssasi on tulla toimeen. Hänen rakkautensa määrä ei muutu omien tekojesi tai sanojesi seurauksena, vaan Hän jaksaa aina uskoa sinuun, toivoa sinulle parasta ja ottaa syliin kaikkien harharetkiesi jälkeenkin. Hänen edessään voit uskaltaa olla rehellisesti oma itsesi, olipa se tänään kuinka kärttyinen tai rikkinäinen tahansa. Taivaallinen Isäsi rakastaa sinua ehdoitta – vaikka et edes uskoisi Hänen olemassaoloonsa.

En ole kirjoittanut mitään hetkeen, sillä omien kiireideni vuoksi en ole mielestäni keksinyt mitään tarpeeksi ”ylevää” sanottavaa. Mutta mitäpä siitä, mehän voisimme sen sijaan kuunnella, mitä Jumalalla olisi meille kerrottavana.

Aloita siis vaikka kuiskaamalla hiljaa Isällesi: ”Hei, mitä kuuluu?” 🙂