Kun turvallisuus ei riitä

Eilen ajelin autollani ja kuuntelin radiokeskustelua, jossa aiheena oli Suomen turvallisuus. Keskustelussa nousi esille kaksi faktaa, joista ensimmäinen oli se, että tilastojen valossa rikosten määrä on Suomessa laskenut viimeisen kymmenen vuoden aikana. Toinen tilastollinen fakta olikin sitten yllättävä ja osoitti, ettei edellisellä ollutkaan toivottua vaikutusta. Vaikka rikosten määrä oli laskussa, oli suomalaisten yleinen turvattomuuden tunne lisääntynyt. Vallitseva todellisuus ei aina tuotakaan automaattisesti oletettua lopputulemaa.

Turvallisuus tai turvattomuus on jotain henkilökohtaisempaa kuin ympärillä oleva todellisuus. On mahdollista elää turvallisessa ympäristössä, mutta samalla tuntea sisällään mitä suurinta turvattomuutta.

Kun kuuntelin keskustelua, ajatuksiini nousivat Raamatun sanat Sananlaskujen kirjasta:

Jumalaton pakenee, vaikka kukaan ei aja takaa, mutta vanhurskas on turvassa kuin leijona.

Sananl. 28:1

Turvallisuus on jotain muuta kuin kunnossa olevat vakuutukset, voimakas aseellinen puolustus tai valtioiden hyökkäämättömyyssopimukset. Se on parhaimmillaan sisäinen olotila, joka kumpuaa suhteesta Luoja-Jumalaan. Hän on lastensa turva hädänkin päivänä.

Turvallista kesää meille kaikille.