Kotitöihin kasvatettu

Olen Jenna, 27-vuotias enkunopeopiskelija ja tänä syksynä aloittanut Tukikohdan keittiövastaava. Käytännössä tehtävänäni on siis huolehtia siitä, että jokaisessa Tukarissa on tiimi hoitamassa kahvitusta, sekä tietysti auttaa ja tukea heitä tärkeässä palvelutyössään. Toisinaan hääräilen myös itse keittiöllä leipomassa milloin mitäkin.

Oikeastaan on vaikea kertoa lyhyesti, kuinka tähän tehtävään päädyin, koska se on ollut lähes elämänkestoinen prosessi. Yksi syy on varmastikin pitkä historiani tämän seurakunnan kanssa. Vain muutama kuukausi syntymäni jälkeen olen nukkunut pastorin sylissä ”Tempsun” lavalla, kun minut on siunattu koko seurakunnan edessä. Vähän alle kouluikäisenä kävin vanhempieni kanssa sunnuntaikokouksissa – tosin huomioni oli yleensä enemmänkin värityskirjassa kuin saarnassa. Ala-asteella suuntasin joka kesä Toivakkaan kesäleirille, murrosiän kynnyksellä mukaan tuli myös viikoittaiset varkki-illat ja lukiossa puolestaan aika kului soluillessa ja bändikokeiluja tehdessä. Aina kun opiskelut veivät minut toiseen kaupunkiin tai ulkomaille, muistelin kaihoisasti tämän seurakunnan lämmintä ilmapiiriä. Kaiken tämän jälkeen siirtymä johonkin vastuutehtävään oli kenties jo odotettavissa.

Luultavasti kaikista totuudenmukaisin selitys on kuitenkin se, että nyt oli tälle oikea aika. Tämä seurakunta on minun perheeni, ja kuten kaikissa perheissä, jokaisella perheenjäsenellä on omat vaiheensa ja vastuunsa. Tähän asti olen saanut nauttia tässä perheessä lapsen roolista eli ottaa vastaan minulle tarjottuja kokemuksia. Tänä syksynä halusin kuitenkin kasvaa vähän aikuisemmaksi, kenties jonnekin teini-iän paikkeille, ja osallistua vieläkin enemmän ”kotitöihin” omien taitojeni mukaisesti. Keittiövastaavan tehtävä tuntui minulle hyvältä haasteelta, sillä ravintola-alan koulutuksen saaneena minulla oli jo jonkin verran kokemusta asiasta.

Olen ollut tässä palvelutehtävässä nyt noin kuukauden verran ja jo nyt olen hyvin kiitollinen kaikista uusista jutuista ja ihmisistä, joihin olen tässä tehtävässä tutustunut. Minusta on myös aivan valtavan ihana nähdä, kuinka paljon voin ilahduttaa muita ihmisiä niinkin pienillä asioilla kuin pikkuleivillä ja sämpylöillä.