En halua syödä, en tykkää
”En halua syödä tuota. En tykkää tästä…” Kuinka usein lapsiperheessä saakaan kuulla nämä kommentit ruokailun yhteydessä. Joskus perheen ruoanlaittaja kokee masentavat hetket ja joutuu kovan kritiikin kohteeksi yrittäessään tarjota perheelle maittavan ja maukkaan aterian. Onko tuttua?
Silloin tällöin seurakuntaankin hiipii sama henki. Voi olla, että oman seurakunnan ”ruoka” ei maistukaan niin hyvältä kuin muualla. Vieraillessa jossakin saa vieraana kaiken huomion ja lämmön, ja julistuskin osuu suoraan kohti. Kotiseurakunnan kokous on niin nähtyä ja taisi saarnaajan sanomakin olla nähnyt jo viimeisen myyntipäivän. Onko tuttua?
Meillä jokaisella on omat mieltymykset ja ajatukset hyvästä seurakuntaelämästä. Jokainen meistä myös kantaa sisällään ajatuksen siitä, mikä julistus on minulle mieleen ja sytyttää omaa sydäntäni. Lähtökohta ei kuitenkaan saisi olla minä, vaan Jumalan tahto.
Niin kuin vastasyntyneet lapset janotkaa sanan väärentämätöntä maitoa, jotta te sen avulla kasvaisitte pelastukseen, jos kerran olette maistaneet, että Herra on hyvä. (1Piet 2:2-3)
Pietarin asenne oli radikaali. Hän tiesi, että Jumalan Sana oli hyvää ja siksi hän kehotti uskovia janoamaan sitä omaan elämään, kuten vastasyntynyt lapsi janoaa äidinmaitoa. Pieni vauva ei nurise äidin rinnoilla siitä, että aina tätä samaa litkua. Näin meidänkin tulisi janota Jumalaa ja Hänen Sanaansa elämäämme.
Jumala on luonut turvallisen seurakuntajärjestelmän, jota vanhimmat johtavat. Tässä seurakuntakodissa tarjotaan Jumalan Sanan ruokaa siksi, että seurakunta kasvaisi ja vahvistuisi tasapainoiseksi, voittavaksi, Jeesuksen Herrautta julistavaksi seurakunnaksi. Terveessä seurakuntaruumiissa ei välttämättä tarjota joka sunnuntai superherkullista hengellistä ”gourmet-ateriaa”, mutta aina Jumalan Sanaa, joka ravitsee avoimen ja janoavan sydämen Jumalan tahdon mukaan.
Edesmennyt julistaja Toivo Marttala lohdutti minua erään sunnuntaikokouksen saarnan jälkeen sanomalla: En ole koskaan lähtenyt kokouksesta saamatta Jumalalta ravintoa. Nyt jälkeenpäin ymmärrän, että Toivo rohkaisi minua osoittaen, että vaikka saarna ei olisi aina lennokas ja innostava, niin silti Kristus-keskeinen julistus on aina vastaanottamisen arvoista ravintoa, joka saa vahvistaa hengellistä elämäämme.
On hyvä tulla seurakunnan kokoukseen siunaavalla mielellä ja tukea julistustyötä rukoilemalla niiden puolesta, jotka julistustyössä palvelevat. Jumalan Sana on aina vastaanottamisen arvoista ja hyvää ravintoa.
