Än, yy, tee, NYT

Vanha Raamatusta alkuperänsä saanut sanonta ”tutkimattomat ovat Herran tiet” pitää todellakin paikkansa. Jumalaa voi palvella hyvin erilaisin tavoin, eivätkä mitkään haaveet, unelmat tai varovaiset ajatuksetkaan jää Jumalalta huomaamatta. Tärkeintä on asenne, joka haluaa tehdä jotain edistääkseen evankeliumin leviämistä.

Olen jo muutamia vuosia sitten harkinnut oman blogin perustamista, mutta jättänyt sen kuitenkin tekemättä muun muassa hektisen elämäntilanteeni vuoksi. En myöskään ole kokenut omaavani niin erityistä sanottavaa tarpeeksi usein, jotta oman blogin pitäminen kannattaisi tai ketään hyödyttäisi. Viimeisen vuoden aikana olen kuitenkin erilaisia blogeja lukiessani miettinyt, miten hengellisiin asioihin keskittyvälle blogille olisi tilausta. Törmäsin tässä kevään aikana erään toisen helluntaiseurakunnan nuorten pitämään blogiin ja tajusin, että tässähän olisi ideaa myös Jyväskylän kohdalla. Siitä se ajatus sitten lähti ja hyvinkin lyhyen prosessin seurauksena syntyi juuri nyt lukemasi Tukikohta-blogi.

Blogin ei ole tarkoitus kertoa minusta ja mun ajatuksista, vaan omalla tavallaan tehdä tiettäväksi Jumalaa. Ajatuksena on siis kertoa myös ulkomaailmalle ketä me Jyväskylän helluntaiseurakunnan nuoret ollaan, mitä seurakunnalla ja Tukikohdissa tapahtuu ja kaikkein tärkeimpänä, mihin me uskotaan. Ajatuksena on haastatella joitakin nuoria ja vanhempiakin seurakuntalaisia ja esitellä muun muassa sitä, miten erilaisia palvelutehtäviä Jumala voi meidän sydämelle asettaa. Toisena ideana on aina silloin tällöin palata Tukikohdan tai päiväkokouksen saarnaan ja pohtia siitä heränneitä ajatuksia hieman syvemmin. Tällä tavalla voidaan myös tutustua toisiimme ja rakentaa sitä yhteyttä, josta Kenneth Karppinenkin tässä yhtenä sunnuntaina puhui. Ehkä joku uusi tulokas voi tuntea olonsa hieman kotoisammaksi, kun on blogin haastattelujen kautta saanut vähintäänkin nimen kasvoille ja aivan kuin tuntee jonkun seurakuntalaisen.

Mielestäni tämä on kuitenkin yksi väylä kertoa jokaiselle, miten Jumala on vastaus kaikkeen. Tarkoituksena ei ole suoranaisesti ketään käännyttää, varsinkaan kun en koe olevani pätkääkään evankelistan lahjoilla armoitettu. Mutta pienenä haaveena olisi, että joku voisi hädässään törmätä näihin kirjoituksiin ja ainakin saada tiedon siitä, mistä lohdutusta, myötätuntoa tai jopa apua voisi lähteä kysymään. Hauskinta tässä onkin juuri se, etten ole evankelista millään tavalla, mutta silti Jumala on viime aikoina saanut minut yhä useammin kysymään, saavutammeko me ketään. Tavoitteena on rakentaa sisäistä yhteyttä, antaa Jumalalle tilaa puhua, mutta myös antaa ”ulkopuolisille” mahdollisuus kurkata seurakuntaamme ja Jumalan mahdollisuuksiin tätä kautta.

Lähdetään siis liikkeelle ja katsotaan, mihin Jumala tätäkin haluaa viedä. Ideoita on paljon, mutta kokemuksella voin sanoa, että Jumalalla on vielä hienompia sellaisia!

Karoliina